Hae sivuilta

Kansainvälinen Sykli

Erasmus+ -ohjelma liikuttaa sykliläisiä

”Kestävyyskasvatusta halki Euroopan” -liikkuvuusohjelma kannustaa sykliläisiä hankkimaan uusia kokemuksia kansainvälisessä kontekstissa toimimisesta. Ohjelman myötä ammatillinen ja pedagoginen osaaminen lisääntyvät, käsitys aikuiskoulutuksen käytännöistä eri maissa avartuu ja SYKLI kansainvälistyy. Maailmalla saatujen ideoiden ja oivallusten kautta myös opettamisen ja oppimisen laatu sekä kouluttajien kielitaito paranevat. Parhaimmillaan myös työmotivaatio ja työtyytyväisyys lisääntyvät, kun sykliläiset pääsevät muihin maihin omaa osaamistaan kehittämään ja asiantuntijuuttaan jakamaan.

Syklin tavoitteena on kasvattaa Erasmus+ -ohjelman avulla kansainvälisiä verkostojaan ja kehittää asiantuntijuuttaan vastaamaan tulevaisuuden työelämän osaamistarpeisiin. Tavoitteena on liikkuvuushankkeen innoittamana suunnitella uusia koulutuskokonaisuuksia eurooppalaisille yhteistyötahoille ja ideoida laajempia yhteistyöhankkeita ympäristö- ja kestävän kehityksen teemoista. Tavoitteena on myös mahdollistaa tulevaisuudessa liikkuvuusjaksoja eri alojen aikuisopiskelijoille Erasmus KA2 hankkeiden avulla.

Erasmus+ tukee aikuisten oppimisen parissa toimivien organisaatioiden kehittämistä eurooppalaisessa yhteistyössä. Ohjelma mahdollistaa verkostoitumisen ja aikuiskoulutuksen osaamisen kehittämisen Euroopassa. Lue lisää ohjelmasta tämän linkin takaa avautuvalta sivulta.

Tutustu sykliläisten Erasmus+ -tarinoihin

Vararehtori Anna Kettunen vieraili Gotlannissa

Vararehtori Anna Kettunen vieraili kesäkuussa Gotlannissa ja tutustui ”job shadow” -matkallaan Gotlannin luonto- ja ympäristökasvatukseen erityisesti museoissa ja luontokeskuksissa. Hän tutustui oppaiden työhön Gotlannin museoissa kuten Visbyn kulttuurihistoriallisessa museossa nimeltä Fornsalen ja Koillis-Gotlannissa sijaitsevassa ulkoilmamuseossa nimeltä Bungemuseet. Lisäksi hän vieraili Etelä-Gotlannissa sijaitsevassa luontokeskuksessa nimeltä Gotland Naturum ja Viikinkikylä Stavgårdissa sekä Visbyn pohjoispuolella sijaitsevassa maagisessa Lummelundan luolassa.

Kettunen tapasi monia luonto-oppaita ja ympäristökasvattajia ja sai seurata heidän työtään opastuksilla ja myös leiritoiminnassa. Ruotsissa on pitkä perinne yhdistää historiaa luonto- ja ympäristökasvatukseen, mikä mahdollistaa oppimista ja oivalluksia myös kestävässä tulevaisuudessa tarvittavista taidoista. Toiminnallisuus ja tarinallisuus ovat vahvasti mukana opastuksilla. Viikinkikylä Stavgårdin leiritoiminnassa lapset ja nuoret saavat eläytyä viikinkiaikaan ja valmistaa itse esineitä ja ruokaa muinaisia tekniikkoja hyödyntäen. Samalla pohditaan elämän perusarvoja ja merkityksellisyyttä sekä kehitetään omia vahvuuksia.

Visbyn Fornsalenissa järjestetään esimerkiksi ”Fikkari museossa” ja monia muitakin elämyksellisiä opastuksia, joissa yhdistetään teatteria ja tarinnallisuutta. Näin opastuksesta tulee lähes teatteria muistuttava näytelmä, jossa osallistujat kulkevat halki menneisyyden, sukeltavat hurjiin tarinoihin ja saavat myös osittain vaikuttaa tapahtumiin osallistumalla ja eläytymällä. Tämän tyyppinen opastus vaatii oppailta enemmän osaamista ja heittäytymistä. Samalla se on vaikuttavampaa, sillä se herättää osallistujissa paljon ajatuksia ja keskustelua. Museossa on myös Skepp & skoj – lasten tila, jossa lapset saavat eläytyä menneiden aikojen elämään roolileikkien ja tarinoiden avulla.

Ulkoilmamuseo Bungemuseetissa vierailijat saavat vaeltaa bronssikaudelta 1900-luvulle oppaan johdolla ja tutustua erilaisiin asumuksiin ja elämäntapaan eri aikakausina. Lapsille on rakennettu lato, jossa he saavat eläytyä entisaikojen elämään leikin ja pelien avulla ja hyppiä heinäpaaleilla.

Maagisessa Lummelundan luolassa pääsee oppaan johdolla matkaamaan 400 miljoonan vuoden päähän ja tutkimaan fossiileja sekä tippukivimuodostelmia luolan syvyyksissä. Eri kohderyhmille on tarjolla monipuolisesti opasuksia. Lapsille ja koululaisille on satuseikkaluja ja pimeäretkiä luolan syvyyksiin ja aikuisille kaikkea perusopastuksesta hurjiin seikkailuihin, joissa matkataan kumiveneillä syvälle luolastoon.

Ruotsissa toimii aktiivinen luonto-oppaiden ja -kasvattajien verkosto, jota koordinoi SLU Centrum för naturvägledning. Heillä on myös oppaille suunnattua koulutusta monista eri teemoista. Sykli tekee jo pohjoismaista hankeyhteistyötä verkoston kanssa luonto- ja ympäristökasvatuksen teemoihin liittyen.

Anna Kettusen tavoitteena oli tämän liikkuvuusjakson aikana lisätä ymmärrystä Ruotsissa tehtävästä luonto- ja ympäristökasvatuksesta monipuolisesti vierailemalla erilaisissa verkoston toimipisteissä. Gotlanti valikoitui kohteeksi, sillä sieltä oli runsaasti kiinnostavia paikkoja sopivan etäisyyden päässä ja mikä parasta ”Green travel” matkustaminen oli mahdollista eli lentokonetta ei tarvittu.

Kesäinen Gotlanti antoi parastaan – auringon lämpöä, unikkopeltoja ja ihmeellisiä raukkeja eli Gotlannin rantojen kalkkikivimuodostelmia. Reissulla Anna yöpyi teltassa ja ruokaa valmistettiin lähinnä Trangialla luonnon helmassa. Parasta oli oma voimaantuminen ja akkujen lataaminen luonnonkauniissa maisemissa, riippukeinuissa köllöttely, ruotsin kielen vahvistaminen, kivien pyörittely rannoilla ja toki kaikkien museoiden ja luontokeskusten tutkiminen sekä verkostoituminen sekä lukuisat kiinnostavat keskustelut luonto-oppaiden ja ympäristökasvattajien kanssa.

Helppo reflektointivinkki Ruotsista

AHA, HAHA, AHH – menetelmällä jaettiin kokemuksia Visbyssä Gotlannin Museossa opastuksen päätteeksi. Menetelmä sopii esimerkiksi yksittäisen harjoitteen, opastuksen, tapaamisen tai koulutuksen reflektointiin ryhmän kanssa.

Miten menetelmää käytetään?

  • AHA on jotain, mikä oli uutta sinulle?
  • HAHA on jotain, mikä oli sinusta hauskaa?
  • AHH on jotain, mikä liikutti sinua sisältäpäin?

Kokoa osallistujat yhteiseen piiriin ja käykää yhdessä keskustellen läpi nuo kolme asiaa (AHA, HAHA, AHH). Kouluttaja saa reflektioharjoitteen avulla palautetta työstään ja osallistujat saavat mahdollisuuden jakaa omia kokemuksia ja oivalluksia. Ison ryhmän kanssa keskustelut voidaan käydä myös pienissä ryhmissä. Omien ajatusten esiintuomisen tulee olla vapaaehtoista.

Lähde: Gotlannin museon opastuksella koettua, harjoite löytyy myös oppaasta: Att lära in Ute, övningar i bakfickan, www.outdoorteaching.com

 

 

Ulla Myllyniemi osallistui koulutukseen Turkin Antalyassa

Minulla oli ilo osallistua Turkin Antalyassa pidettyyn Erasmus+ -ohjelmaan kuuluvaan ”Empowering Young Children to Act on Climate Change” -koulutukseen, jossa käsiteltiin sekä ilmastonmuutosta että ilmastokasvatusta erityisesti varhaiskasvatuksessa. Tämän lisäksi minulla oli Syklin puolesta job shadowing -tehtävä, jotta voisin tuoda mukanani Suomeen kurssilla esille tuotuja ja yhdessä luotuja parhaita käytänteitä ja ideoita, sekä näkökulmaa ilmastonmuutokseen ja ilmastokasvatukseen myös eri maista.
Kurssille minut kutsui ystäväni Gaye Amus Learning In Nature Ltd:n kautta: suurkiitos sekä kutsusta että yhteisestä kokemuksesta!

Kurssi pidettiin luonnonläheisessä Utopia OBA Nature and Education -koulutuskeskuksessa, joka sijaitsee pienessä kylässä lähellä Antalyaa. Utopian ympärillä oli runsaasti erilaisia hedelmäpuita, pieni metsikkö, ja alueen rakennukset oli rakennettu puusta, ja itse OBA, koulutusrakennus, oli rakennettu jurtan muotoiseksi, muistuttamaan nomadikulttuurista ja luonnonmukaisesta elämäntavasta. Myös Utopian toiminnoissa pyrittiin ottamaan huomioon luontoa säästävät ja luonnonmukaiset toimintatavat. Alueella oli oma kasvimaa, komposti, kanoja, kukko, hanhia, vuohia, lammas, koira sekä kissoja. Me suomalaiset olimme päättäneet nukkua teltassa, joten aamulla saatoimme herätä siihen, että kukko kävi kiekumassa molemmin puolin telttaamme osoittaakseen, että hän kuitenkin oli paikan valtias.

Kurssi koostui useista toiminnallisista aktiviteeteista sekä niihin liittyvistä yhteenvedoista ja kirjallisista tehtävistä. Ilmastonmuutosta ja ilmastokasvatusta lähestyttiin tutustumalla paikkoihin, joissa ilmastonmuutoksen aiheuttamia muutoksia ja tuhoja oli nähtävissä. Samalla saimme nauttia Turkin kauniista luonnosta ja kokeilla erilaisia tapoja tutustua luontoon.

Ensimmäisenä kurssipäivänä pääsimme tutustumaan sekä Köprülü-kanjoniin että vanhaan metsäpalopaikkaan samalla suunnalla. Mukana retkellä meillä oli luontoasiantuntija Hüseyin Çağlar, joka on mm. kirjoittanut luonto-oppaan Turkin luonnosta. Pääsimme seikkailemaan jokea pitkin kumiveneillä, ja samalla saimme kuulla tyypillisestä jokiluonnosta sekä patojen rakentamisen vaikutuksista luontoon. Näin yhdistimme tiedon ja huvin. Jatkoimme vanhalle metsäpalopaikalle, missä kuulimme kuinka ilmastonmuutoksen ja ihmisen toiminnan yhteisvaikutus lisää maastopaloja, ja millaisia vaikutuksia sillä on luontoon.

Toisena kurssipäivänä jatkoimme teemaa miettimällä ilmastonmuutokseen sopivia leikkejä ja aktiviteetteja, joilla aihetta voi käsitellä ja ymmärrystä kasvattaa lasten tasolla. Teimme myös omat luonnonmukaiset hyönteiskarkoitteet käytettäväksi kurssin ajalle. Ennen pelien suunnittelua Chantal Arokanto piti esitelmän ilmastokasvatuksesta ja asiakirjoista, jotka ohjaavat toimintaamme etenkin varhaiskasvatuksessa. Pelaamalla itse pelit ja leikit pääsimme sisältä käsin ymmärtämään, kuinka niiden kautta voi pieniäkin lapsia turvallisesti ohjaamaan kohti kestävää elämäntapaa. Illalla minulla oli ilo luovuttaa Suomen ympäristöopisto Syklin puolesta Leap into the Outdoor Classroom -kirja antamaan uusia virikkeitä ja tietoa, kuinka Suomessa opetetaan ulkona.

Kolmantena kurssipäivänä kävimme tutustumassa Uncuali Eko -päiväkotiin, joka oli Vihreä lippu -päiväkoti, sekä eTwinning-päiväkoti. Pääsimme kiertelemään sekä sisällä että ulkona ja kuulimme heidän toiminnastansa, näimme heidän puutarhansa ja saimme nauttia lounasta puiden alla helteeltä suojassa. Kun Suomessa haasteena ulkoiluun nähdään kylmyys ja märkyys, täällä korostuu kuumuus ja helteeltä suojautuminen.

Jatkoimme päivää tutustumalla pyöräillen Antalyan rantaan ja rantakallioihin, ja kuulimme, miten ilmastonmuutos näkyy siellä, kuten tulokaslajeina ja alkuperäislajien vähenemisenä. Samalla pääsimme toki uimaan mereen itsekin. Kurssin ulkopuolella saimme mahdollisuuden tutustua aitoon turkkilaiseen hamamiin, ja voi taivas, kuinka kokonaisvaltaisen rentouttava kokemus sekin oli!

Neljäntenä kurssipäivänä keskityimme tutustumaan Leave no trace -periaatteisiin ja niiden tuomiseen mukaan toimintaan. Suomen retkietiketti perustuu pitkälti samaan aatemaailmaan. Teimme myös itse harjoitteita, pelejä ja leikkejä tukemaan Leave no trace -periaatteita lasten kanssa toimiessa. Iltapäivällä valmistimme myös ”siemenpalloja”, eli teimme palloja mullasta, savesta ja vedestä, ja laitoimme sisään kukkien siemeniä. Näin valmistetut pallot istutettiin sopiviin paikkoihin monipuolistamaan kasvillisuutta.

Viidentenä ja viimeisenä kurssipäivänä keskityimme prosessidraamaan, draaman periaatteisiin, pelillistämiseen ja kuinka näiden avulla voidaan käsitellä ilmastonmuutosta niin, että lapset sekä saavat tietoa ja välineitä ymmärtää ilmastonmuutokseen liittyviä asioita ja pystyvät käsittelemään niitä turvallisesti, sekä ohjaavat myös omaa toimintaa kestävämpään suuntaan. Kävimme läpi draamaprosessin liittyen kalahuuhkajaan, joka on menettänyt pesäpuunsa ja elinympäristönsä metsäpalossa, ja kuinka se etsii uutta elinpaikkaa, ja mitä sitten tapahtuikaan… Teimme aiheeseen liittyen myös omat draamamme tai pelimme.

Kurssin lopuksi istutimme Utopiaan puita ja kasveja lisäämään monimuotoisuutta ja korvaamaan luonnolle yhdellä tavalla lentomatkamme aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. Saimme kurssitodistukset, ja pääsimme vielä tutustumaan Antalyan vesiputouksiin sekä vanhaan kaupunkiin. Illalla pääsimme vielä nauttimaan päättäjäisillallisesta yhdessä ja jakamaan kaikkea kokemaamme. Paljon uutta tuli matkareppuun ja työkalupakkiin. Lämmin kiitos järjestäjille, osallistujille, ystäville ja mukana olleille! Tästä on hyvä jatkaa!

Ulla Myllyniemi
Kouluttaja,
Ympäristö- ja kestävyyskasvatus

Satu Jovero sai tärkeitä oivalluksia ihmisten ja planeetan hyvinvoinnista Islannissa

Ympäristökasvatuksen tehtävä on tukea sekä ihmisten että planeetan hyvinvointia. Välillä kokonaiskestävyyden edistäminen edellyttää hyvinvoinnin ja voimavarojen tukemista hyvin konkreettisella ja henkilökohtaisellakin tasolla.

Syklin kouluttajina meillä on etuoikeus näköalapaikkaan suomalaisen koulutuksen kentällä. Viime vuosina olemme ympäristökasvatustyömme myötä joutuneet kohtaamaan ennennäkemättömän paljon väsyneitä opetus- ja kasvatusalan ammattilaisia. Tai oikeastaan pikemminkin niin, että uupumuksen ja kuormittuneisuuden vuoksi monet opettajat ovat loistaneet poissaolollaan jopa maksuttomista ympäristökasvatuskoulutuksista. Mitä oppilaisiin tulee, etenkin lukiolaisten uupumuksesta on uutisoitu viime vuosina toistuvasti. Kouluterveyskyselyiden mukaan vuonna 2021 yli 20 % peruskoulun 8.–9. luokkalaisista ja lukion 1.–2. vuosikurssin opiskelijoista tunnisti itsessään koulu-uupumuksen oireita.

Suomen kouluissa tilanne jaksamisen suhteen on siis huolestuttava. Tämän vuoksi lähdin merta edemmäs kalaan etsimään viisautta stressinhallintaa ja hyvinvointia käsittelevältä Erasmus-kurssilta. Tässä kiihtyvätahtisessa maailmassa kysymys jaksamisesta ja mielen hyvinvoinnista on pelottavan ajankohtainen – ja yhtä tarpeellinen niin opettajille kuin oppilaillekin!

Kurssin sisältö koostui ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä teoriaosuuksista sekä keskittymistä ja läsnäoloa edistävistä harjoitteista. Hengitysharjoitteet, rentoutuminen, keskittyminen ja omasta itsestä huolehtiminen olivat kaikki kurssin keskeistä sisältöä. Yllättäen Erasmus-kurssin tuottamat käytännön havainnot tukivat empiirisiä kokemuksiani hyvinvointiteeman ajankohtaisuudesta Suomessa. Olin hämmästynyt todetessani, että Islannissa pidetyn stressinhallintakurssin osallistujista reilusti yli puolet oli suomalaisia opettajia!

Tässä tärkeimmät oivallukseni kurssiin liittyen:

  • Treenaaminen on tärkeää – onpa kyseessä sitten lihaksiston tai mielenhallinnan vahvistaminen! Kurssin teoreettinen asiasisältö oli minulle monelta osin tuttua, ja kurssin tosiasiallinen anti olikin se, että ehdin pohtia ja reflektoida kurssisisältöä. Löysin myös jatkojalostettavakseni muutamia hyvin konkreettisia työkaluja ja mielikuvia, jotka voivat tukea usein melko abstraktille tasolle jäävää hyvinvointityöskentelyä.
  • Hyvinvointi lisää hyvinvointia. Opettajan hyvinvointi lisää myös opiskelijoiden hyvinvointia. Opettajan oman hyvinvoinnin tukeminen on tärkeää, ja se voidaan hetkittäin myös leipoa osaksi opetusta. Opettajan on syytä kuunnella luokkaansa, mutta myös itseään. Jos jonakin aamuna hartioita kiristää ja selkää jumittaa, on hyvä lisätä toiminnallisuutta aamupäivän oppitunteihin. Voi esimerkiksi opetella matematiikkaa tai vieraita kieliä tekemällä 12-tahoisen nopan silmäluvun verran toistoja opettajan – ja samalla myös oppilaiden – hyvinvointia lisäävillä liikkeillä. Myös ulkona oppimisen lisääminen on yksi mahdollisuus tuoda lisää liikettä ja hyvinvointia työpäiviin.
  • Ajatusten kohdentaminen on kuin käyttäisi taskulamppua! Monesti ajatellaan, että ruoho on vihreämpää aidan takana: naapurin somepäivitys tekee meidät vihreäksi kateudesta. On kuitenkin hyvä muistaa, että ruoho kasvaa parhaiten siellä, missä sitä ravitaan ja kastellaan. Muista ravita itseäsi. Kohdenna ajattelusi asioihin, jotka ravitsevat ja ruokkivat sekä omaa ajatteluasi että muiden ajattelua.
  • Tähän hetkeen keskittyminen vähentää menneisyydestä kumpuavaa masennusta ja tulevaisuuteen liittyvää ahdistusta. Eräässä islantilaisessa koulussa otettiin käyttöön ns. NOW minutes -käytäntö. Koulussa tehtiin päivittäin oppilaiden kanssa lyhyitä, muutaman minuutin keskittymisharjoitteita. Kolmen minuutin päivittäisestä harjoittelusta kertyi 15 minuuttia keskittymisharjoittelua viikossa ja tunti kuukaudessa eli yhteensä melkein 12 tuntia vuodessa. Opettajien tueksi oli tehty NOW minutes -kortteja, joissa oli soveltamisehdotuksia yksinkertaisten keskittymistä tukevien harjoitteiden toteuttamiseksi. Koulussa keskittymisharjoitteita käytettiin myös opekokouksissa. Tämä tuki opettajien NOW-työskentelyä, keskittymisharjoitteiden käyttö pysyi aktiivisena, ja edistymistä tapahtui. (Mutta kun yhteinen kokouskäytäntö lopetettiin, myös keskittymiseen kannustava kulttuuri vähitellen rapautui koulussa…)
  • Keskittymisen ja mielenhallinnan kouluttaminen on kuin opettaisi koiranpennun istumaan matolla. Harhailevat ajatukset täytyy lempeästi mutta määrätietoisesti käydä palauttamassa takaisin harjoitukseen. Ajatukset ovat kuin pilviä. Ne leijuvat pään ympärillä, joskus niitä on vain muutamia, joskus kokonaisen myrskyrintaman verran. Mutta hengittäminen on kuin mielen ankkuri. Se auttaa keskittymään kehoon ja hengitykseen. Silloin mieli ei karkaa ajatuksiin.
  • Rauhoittumiseen on työkaluja! Jos haluat porata reikiä, tarvitset poran. Jos haluat sileät hiukset, tarvitset hiusharjan. Myös mielen rauhoittamisen voi sitoa konkreettisiin välineisiin tai tapoihin, joiden avulla itsensä rauhoittaminen onnistuu huomaamattomasti monissa tilanteissa. Testasimme esimerkiksi kehon kosketuksen käyttöä (ns. ”Finger tapping tool”) rauhoittumisessa. Todella yksinkertaista ja helppoa! Uskon, että näiden pienten keinojen opettaminen voisi aidosti lisätä hyvinvointia.
  • Virikkeitä sisällä tapahtuvaan rauhoittumiseen ja luokkahuonetyöskentelyyn. Kurssilta sai hyvin konkreettisia työkaluja keskittymisen ja mielen hyvinvoinnin edistämiseen niin lasten kuin aikuistenkin kanssa käytettäväksi. Kurssilla oli testikäytössä ns. ”rauhoittumispakkaus” (calming kit) eli korillinen rauhoittumista tukevia esineitä sisältäen mm.
  • tunnelmaa tuovia elementtejä (viherkasvi, kynttilä)
  • rauhoittavia ääniä (sateentekijä, lintupilli, tiibetiläiset symbaalit/ meditaatiokellot)
  • eri aisteja aktivoivia esineitä (esim. tuntoaistille silkkikangasta, siveltimiä tai suihkupullo, halutessa myös tuoksu)
  • ohjaamista tai ajatusten suuntaamista helpottavia esineitä (tiimalasi, 12-tahoinen noppa, ”lumihiutaleita” purkissa tai sedimentaatiopurkki)

 

Testasimme myös luokkahuonejoogaa. Opiskeluun voi suhteellisen helposti lisätä hyvinvointia edistäviä harjoitteita joogaliikkeistä sovellettuja liikkeitä ja tuoleja apuna käyttäen. Opin, että joogallisia elementtejä sisältävän hetken rakentaminen on kuin vuoren ylitys.

  • Ensin on analysoitava retkikunnan tunnelma ja energiataso ja päätettävä, tarvitseeko energiatasoa nostaa, tasoittaa vai laskea. Oikea hengitys varmistetaan mielikuvin ”haistamalla kukkaa” ja ”puhaltamalla kynttilää sammuksiin.”
  • Tunti aloitetaan ja lopetetaan aina samalla tavalla: aluksi rauhallisesti hengitellen ja keskittyen.
  • Sitten aktivaatiotasoa aletaan nostaa liikettä, leikkiä ja toiminnallisia keskittymisharjoitteita käyttäen.
  • Lopuksi jälleen laskeudutaan vuorelta alas, tasoitetaan energiaa ja rauhoitutaan. Kiitetään ja laitetaan kädet sydämen suojaksi.

Yhteenvetona voin todeta, että Islannin matkallani opin paljon ja jäin syvällisesti pohtimaan monia hyvinvointiin liittyviä tekijöitä.

Yksi ajatus soi entistäkin kirkkaampana mielessäni. Pysähtymisen puute on keskeinen tekijä kestämättömyyden taustalla. Yhteiskuntien tasolla kiihtyvästi kuluttava maailma nielee energiaa kasvavina kilowattitunteina ja ilmoille vapautuvina hiilidioksidiröyhtäisyinä. Inhimillisellä tasolla henkistä energiaa kuluu kiihtyvällä tahdilla yksilöiden juostessa yhä kiivaammin pysyäkseen vauhdissa mukana. Usein liiallinen vauhti estää meitä tekemästä hyviä valintoja tai arvioimasta kokonaisuuden merkitystä tai järkevyyttä. Vauhti estää meitä näkemästä kirkkaasti ja kysymästä keskeisiä kysymyksiä, joita kestävyysmurroksesta selviytyminen meiltä edellyttäisi.

Vuonna 2019 Sykli järjesti itse Erasmus-kurssin eurooppalaisille opettajille. Viimeisenä päivänä menimme metsään reflektoimaan opittua ja koettua. Osallistujat istuivat yksin hiljaisessa, sammaleisen vihreässä kuusimetsässä seitsemän minuutin ajan. Kokemus oli monille järisyttävä elämys! Kun aika päättyi, eräs opettaja lausui viisauden, jota olen kantanut aarteenani aina siitä lähtien:

”Me usein valitamme, että työmme on niin vaikeaa, koska nuoret ovat niin levottomia ja keskittymiskyvyttömiä. Mutta kun istuin yksin tuolla metsässä, ymmärsin, että me itse myös teemme ja ruokimme tuota kiirettä! Jos pystyisimme itse rauhoittumaan, säteilisimme rauhaa ja malttia myös oppilaisiimme ja opetukseemme.”

Juuri tuota rauhoittavaa säteilyä toivoisin lisää myös meille Syklin kouluttajille omaan työhömme!

 

Satu Jovero

Kouluttaja, Ympäristö- ja kestävyyskasvatus