Kansainvälinen Sykli

Pääsin tänä vuonna jättämään pitkän, kylmän talven taakseni ja aloittamaan kevään hieman etuajassa Suomen kevääseen verrattuna osallistumalla maalis-huhtikuun vaihteessa Erasmus+ Courses Croatian järjestämälle kurssille Kroatian Splitissä. Kurssin aiheena oli Stress management and burnout prevention, aihealueet, jotka monelle valitettavan usein eriasteisina nykypäivän työelämässä saattavat esiintyä. Kurssin vastaavana kouluttajana toimi Dario Čaljkušić. Dario on erittäin ammattitaitoinen, hauska, innostava ja huumorintajuinen psykologi ja mindfullness-ohjaaja.

Nykypäivän kiireisessä työelämässä ja hektisessä elämässä yleensäkin stressin välttäminen saattaa olla hankala asia. Säännöllisesti meitä ympäröi erilaiset stressitekijät niin töissä kuin kotonakin. Jos stressi yltyy ylitsepääsemättömäksi, saattaa se johtaa vakaviin psyykkisiin vaivoihin ja mielenterveysongelmiin.. Onneksi tilanne ei ole toivoton.

Kurssilla käsiteltiin stressiä ja stressitekijöitä ja kuinka niitä tulisi käsitellä ja miten niitä olisi mahdollista yrittää välttää. Kurssin antina opimme tunnistamaan, mitkä tekijät saattavat aiheuttaa stressiä ja miten stressi vaikuttaa. Saimme myös käytännön työkaluja, miten selviytyä stressaavista tilanteista ja välttää burnoutia muun muassa joogan ja mindfullnessin sekä erilaisin stressinhallintakeinoin. Lisäksi kävimme läpi asioita, miten itse voimme tukea muita, esimerkiksi opiskelijoita ja kollegoja, heidän kohdatessaan stressiä.

Teorian lisäksi teimme erilaisia käytännön harjoituksia esimerkiksi rentoutuksen, mindfullnessin sekä joogan keinoja käyttäen. Näihin harjoituksiin ei tarvitse sen enempää valmisteluja tehdä tai kymmeniä minuutteja aikaa varata. Pienetkin hetket rentoutumisen, hengitysharjoitusten tai mielikuvaharjoittelun keinoja käyttäen katkaisevat kiireen tunnun ja auttavat stressinhallinnassa. Erilaisia valmiitakin harjoituksia on maailma pullollaan ja varmasti jokaiselle meistä löytyy juuri se itselle sopivin tapa hallita omaa stressiä ja parantaa omaa hyvinvointiaan.

Kokonaisuudessaan kurssi oli mielenkiintoinen ja hyödyllinen. Aihealueet ovat ajankohtaisia saatuja oppeja olen ottanutkin jo käyttöön ja joitain on tarkoitus jakaa myös koko organisaatiotasolle kaikkien hyödynnettäväksi.

Uusiin ihmisiin tutustuminen ja heidän kanssaan vietetty aika kruunasi matkan. Vapaa-ajalla vietimme aikaa yhdessä Splitin upeissa maisemissa tutustuen kulttuuriin ja nähtävyyksiin. Kurssiin sisältyi muun muassa opastettu kierros Diocletianuksen Palatsin alueella ja lisäksi vierailimme Krkan kansallispuistossa ihaillen upeita vesiputouksia.

Miia Stålhammar

Historiallinen Wien tarjosi majesteettisen ympäristön Erasmus + KA2 kurssin järjestämiseen 3.-8.4.2023. Kurssin teemana oli Työhyvinvoinnin edistäminen ja työuupumuksen torjunta (Prevention of Teachers´Professional Burnout and Improve the Quality of Education), järjestäjänä Motivated Learning for Everyone (MLE) Unkarista. He järjestävät Erasmus + kursseja Euroopassa toteuttaen niitä paikallisten yhteistyökumppanien kanssa.  Sykli järjestää Erasmus + kursseja ensi syksystä alkaen.  

Osallistuin kurssille ”Teaching assigment” roolissa vastaamalla yhden kurssipäivän toiminnallisen toteutuksen vastuuhenkilönä. Henkilökohtaisesti koettu burnout antoi oman säväyksensä toimia kokemusasiantuntijana. 15 vuotta sitten oma tasapainoni työn ja levon välillä järkkyi. Olen kääntänyt kokemuksen voimavaraksi ja opeiksi, jotka herättivät mielenkiintoa!

Osallistujat tulivat Romaniasta ja Saksasta. Erasmus + ohjelman hengessä opimme uutta ja saimme uusia näkökulmia työyhteisön kehittämiseen ja tutustuimme toisiimme jakamalla ajatuksiamme ja hyviä käytänteitä. Kurssin vetäjä loi luottamuksen ja avoimen ilmapiirin vankalla kouluttajakokemuksellaan. 

Työuupumus riehuu ”kansantautina” ympäri Eurooppaa 

 Työuupumus on yleinen ongelma Euroopassa ja siihen liittyy monia nimityksiä kuten burnis, uupumus, burnout, loppuun palaminen, työuupumus. Työuupumuksen oireet voivat olla kroonisia aiheuttaen selkeän terveysriskin. Riittävä uni, terveellinen ravinto ja liikunta luovat perustan työssä jaksamiselle. Sen päälle rakentuu sosiaaliset ja työkulttuuriset tekijät. Työuupumus on määritelty työperäiseksi oireyhtymäksi, joka koostuu neljästä ydinoireesta, joita ovat 

• krooninen väsymys  
• henkinen etääntyminen työstä (kyynistyminen)  
• kognitiivisen toiminnan häiriöt (esimerkiksi keskittymiskyvyn heikentyminen)  
• tunteiden hallinnan häiriöt (kuten äkilliset tunnereaktiot). 

Osallistujat kokivat selkeästi työnkuormittavuuden kasvaneen omassa työympäristössään. Työhyvinvointi ja työuupumus ovat erittäin ajankohtaisia teemoja myös meillä Syklissä. Ennaltaehkäisyyn kiinnitetään vahvasti huomiota ja työuupumus on sisällytetty työturvallisuusstrategiaan, jonka vaikuttavuutta seurataan säännöllisesti.  Keskustellessani rehtori Mia O´Neill korosti, että ”Uupumus on meidän työsuojelukysymyksistämme suurin, koska niin moni työntekijä ”harrastaa” työntekoa ihan omaksi ilokseen. Käytämme keinoja kuten työajanseurantaa, tuntipankkia ja tasauksia, säännöllisiä pride- ja one2one-keskusteluja ja resurssitaulukoita sekä työhyvinvointikyselyjä. Tilanne on parantunut vuosien saatossa mutta työ on vielä kesken”. 

Mitkä tekijät altistavat työuupumukselle? 

 Työterveyslaitoksen tutkimuksen https://www.julkari.fi/handle/10024/145527 perusteella on tunnistettu useita tekijöitä, jotka altistavat työuupumukselle. Näitä tekijöitä voi tarkastella neljän näkökulman kautta, joista keskustelimme pienryhmissä työpajassa: 

• Persoonallisuus tekijät: Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi pakkomielteinen intohimo työtä kohtaan, perfektionismi, kyky keskittyä pitkään sekä negatiivinen itsepuhe. 
• Suhteet ja vuorovaikutus: Vaikeat suhteet, toimimattomat tiimidynamiikat, sosiaalisen tuen puute, huonot roolimallit sekä perhesuhteet, ystävät ja läheiset voivat vaikuttaa työuupumukseen. 
• Ulkopuoliset tapahtumat (kontekstuaaliset tekijät): Sairaus, huoli perheenjäsenistä ja merkittävät elämänmuutokset voivat olla työuupumuksen riskitekijöitä. 
• Organisatoriset tekijät: Kognitiivinen ergonomia, epäselvät tavoitteet, kilpaileva organisaatiokulttuuri, työajat, itsensä johtaminen ja emotionaalisesti vaativa työ ovat huomioitavia osatekijöitä.  

Nämä tekijät ovat tärkeitä huomioitavia seikkoja työhyvinvoinnin edistämisessä ja työuupumuksen ehkäisyssä organisaatioissa. 

7 tapaa pitää huolta omasta ja muiden jaksamisesta 

• Kehitä tietoisuutta työhyvinvoinnista: Käytä tutkimuksia ja työhyvinvointikyselyn tuloksia työhyvinvoinnin ymmärtämiseksi. Tunnista työuupumuksen juurisyyt ja seuraukset. 
• Edistä toimivaa tiimityöskentelyä: Luo työyhteisöön tukeva ja yhteisöllinen kulttuuri. Esimerkiksi maanantaiaamun aamiaiset voivat edistää yhteisöllisyyttä.
• Tarjoa johdon ja esihenkilöiden tukea: Käytä käytäntöjä, kuten on2one-tapaamiset, resurssitaulukoiden seuranta ja työhyvinvoinnin seurantakyselyt. Säännöllinen reflektointi auttaa hahmottamaan työn kokonaisuutta.
• Varmista työn tarkoituksen ja merkityksellisyyden tunne: Auta työntekijöitä hahmottamaan työtehtävien suunta ja fokus. Selkeät yksilön- ja tiimitavoitteet auttavat rajaamaan työkuvan oikein.
• Ennakoi ja tunnista stressin merkit varhaisessa vaiheessa: Käytä työnkuvauksia ja säännöllistä seurantaa esihenkilön kanssa. Varahenkilön nimeäminen ja parityöskentely voivat auttaa vähentämään stressiä.
• Rytmittäkää työelämää toiminnan ja pysähtymisen avulla: Luo tasapaino toiminnan ja lepoajan välille. Tarjoa tilaa ja aikaa ajatella omia ajatuksia. Panosta työyhteisön jatkuvaan oppimiseen erilaisten oppimisympäristöjen avulla.
• Kehitä oppimiskulttuuria: Kannusta kouluttajia oppimaan yhdessä opiskelijoiden kanssa. Hyödynnä erilaisia oppimisympäristöjä ja luo olosuhteet yhteiselle oppimiselle.

Kiteyttäisin itse asian seuraavasti  ”Toiminta synnyttää energiaa ja pysähtyminen mahdollistaa oppimisen”.

Wienin matka kosketti minua syvästi ja herätti monia ajatuksia. Heti tutustumiskierroksessa paljastui, että jaoimme samoja kokemuksia. Koin, että saimme rohkaisua ja konkreettisia työvälineitä työhyvinvoinnin edistämiseen ja työuupumuksen ennaltaehkäisyyn. On lohdullista muistaa, että loppuun palaminen on terve merkki epäterveeseen työelämään. Se on seurausta omien tunteiden, tarpeiden ja rajoitusten sivuuttamisesta. Työelämän kiire ja kaoottisuus voivat estää meitä pysähtymästä, kuulemasta sisäistä ääntämme ja tekemästä tarvittavia valintoja. Tällöin menetämme hallinnan tunteen ja elämän tarkoitus tuntuu hämärtyvän.  Kuitenkin, jos ihminen palaa loppuun, se voi avata mahdollisuuden muutokseen. Itselläni burnoutin äärellä muutos oli ainut mahdollinen tie, joka johdatti uudistumisen tielle! 

Nina Maarit Partanen

Reksit reissussa – uusia kumppanuuksia etsimässä 

Erasmus+ -liikkuvuushankkeen viimeisinä viikkoina lähtivät Syklin rehtori Mia O’Neill ja vararehtori Anna Kettunen yhteisvoimin matkaan Kreetalle tutustumaan paremmin uusiin yhteistyökumppaneihin – ja löysivät aivan uusiakin tuttavuuksia.

Kreeta on pienehkö saari, mutta sitäkin aktiivisempi ympäristöalan koulutuksen osalta. Kun varsinainen job shadowing -kohde siirtyi muutamalla päivällä, löydettiin nopeasti toinenkin taho tutustuttavaksi. Ensimmäinen päivä kohteessa kului vielä työpaikan Teams-palavereissa ja kaupunkia navigoidessa, mutta toisena päivänä jalkauduttiin Hanian vilinään Eco-edun ympäristökasvattajien kanssa. Eco-edu järjestää Erasmus+ -kursseja ympäristökasvatuksesta kiinnostuneille opettajille, ja sattumalta onnistuimme liittymään heidän seuraansa yhtenä koulutuspäivänä.

Kyseessä oli kurssin toinen koulutuspäivä. Osallistujia oli Saksasta, Tsekeistä ja Espanjasta, sekä yhtenä päivänä myös Anna ja Mia Suomesta. Hania ei ole varsinaisesti oivallinen autoilukaupunki, mutta jalan tapaamispaikkaan löydettiin nopeasti. Päivä alkoi tutuilla ympäristökasvatuksen harjoitteilla kaikilla aisteilla Hanian meuhkeeseen uppoutuen. Seurasimme vihjeitä ympäri kaupunkia ja kouluttaja selitti, miksi ja miten mitäkin harjoitetta käytetään. Tekniikat olivat hyvin hallussa, totesimme kouluttajan tuntevan samat perusteet mistä Syklinkin koulutuksissa lähdetään.

Kiersimme päivän mittaan ympäri Hanian vanhaa kaupunkia ja kuulimme harjoitteiden lisäksi kaupungin historiasta. Päivän päätteeksi tapasimme muitakin Eco-edun työntekijöitä ja keskustelimme tulevaisuuden yhteistyömahdollisuuksista. Muut Kreikkaan suuntautuvat hankkeet sekä mahdollinen kouluttajavaihto kiinnostivat, kuten myös uusien yhteistyöhankkeiden suunnittelu.

Ilmeisen ympäristökasvatusteeman lisäksi löysimme Haniasta muitakin Syklin toimintaan liittyviä esimerkkejä. Vanha kaupungin muuri oli aikojen saatossa madaltunut: kun suojaa vihollisilta ei enää tarvittu, muurin kiviä hyödynnettiin torin rakentamiseen – kiertotaloutta parhaimmillaan! Kuulimme myös minoalaiskulttuurin saavutuksista: viemäröinti ja vesihuolto toimivat Haniassa jo 5000 vuotta sitten! Kaupungin tutkimiseen kului toinenkin päivä, jolloin kuljimme suosiolla bussilla.

Varsinainen job shadowing -kohteemme oli Heraklionin kaupungissa toimiva Erasmuslearn Education Centre. Organisaatio toteuttaa vuosittain kymmeniä Erasmus+-kursseja paitsi Kreetalla, myös muualla Euroopassa kuten Pariisissa yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Syklillä on kiinnostusta laajentaa Erasmus+-kurssitarjontaansa ja yhteistyö Erasmuslearnin kanssa voisi olla hyvä mahdollisuus. Syklin osaaminen ympäristökasvatuksen, kiertotalouden ja esimerkiksi tekoälyn hyödyntämisen suhteen kiinnosti ja toisaalta myös Erasmuslearnin osaaminen tukisi Syklin omia koulutuksia. Kouluttajavaihto ja yhteistyökurssit ovat ensimmäisinä mielessä, toivottavasti voimme tulevaisuudessa mahdollistaa liikkuvuuden myös opiskelijoillemme. Sykli ja Erasmuslearn ovat hakeneet yhteistä Erasmus-hanketta teemana Inclusive Education, joten toivon mukaan yhteistyö tulee jatkumaan ainakin tämän hankkeen myötä – päätöstä odotellen.

Heraklionissa kävimme myös tutustumassa paikalliseen akvaarioon, jossa sielläkin ympäristökasvatuksen näkökulmaa oli tarkasteltu hyvin. Meren ympäröimä Kreeta on tärkeässä roolissa meriympäristön suojelemisessa.

Vierailimme myös Hanian arkeologisessa museossa. Saimme seurata satuseikkailua, jossa valkoiseen toogaan pukeutunut keikkalainen jumalatar ohjasi lapsia eläytymään entisaikojen elämää. Lapset kokosivat ruukun sirpaleita ja ratkaisivat arvoituksia. Uudessa hienossa museorakennuksessa on vahvaa ympäristökasvatusosaamista, oma luokkatila käytössä ympäristökasvatustoimintaan ja päiväkoti- ja koululaisryhmille ja aikuisille tarjolla omia opastuskierroksia. Museo on rakennettu huomioiden saavutettavuus; näyttelytilat ovat esteettömät, opastekylttejä on pistekirjoituksella ja osaan näyttelyn esineistä sai luvan kanssa koskea.

Tutustuimme myös Kreetan Botanical Gardeniin, jossa kasvaa erilaisten kasvuvyöhykkeiden kasveja ja joka on perustettu tietoisuuden lisäämiseksi luonnon monimuotoisuudesta ja hyödyistä ihmiskunnalle.

Kaiken kaikkiaan matka oli antoisa ja toi paljon uusia ideoita. Yhteistyö tapaamiemme kumppanien kanssa tulee jatkumaan Zoom-keskusteluiden merkeissä lähikuukausina samalla kun odottelemme päätöstä yhteistyöhankkeesta. Kreetalla pääsimme myös ihastelemaan erilaista kulttuuria ja tekemisen tapoja, muinaisen ja modernin yhdistymistä ja luonnonläheistä elämää.  

Osallistuin Heraklionissa, Kreetalla helmikuussa 2023 Life Long Learning Center OLOKLIROSI:n järjestämään Erasmus+ kurssiin teemalla ”In the Flipped Classroom”. Kurssin vastaava kouluttaja oli Nikos Sopasis, kokenut, hauska ja huumorintajuinen tekniikasta sekä digitaalisesta pedagogiikasta innostunut nuori kaveri.

Kurssin keskeinen sisältö oli digitaalinen pedagogiikka osallistavassa opetuksessa. Kurssilla käsiteltiin muun muassa digitaalisten odotusten vaikutusta opetukseen, teknologian nousevaa roolia, etäopetuksen perusteita, WEB 2.0 -periaatteita, yhteistoiminnallista oppimista, hybridilähestymistä sekä tietenkin kurssin keskeistä teemaa, Flipped Classroomia.

Flipped Classroom on viime vuosina noussut yhä suositummaksi. Käytännössä siihen liittyy aina perinteinen opiskelu luokassa tai etänä. Ennen ryhmän kohtaamista opiskelijat ovat opiskelleet uutta materiaalia, jota pystytään hyödyntämään heti tapaamisen aluksi pohjatietona ja keskusteluissa. Tämä säästää arvokasta oppituntia ennalta opitun teeman syventämiseen. Opimme myös käyttämään teknologiaa Flipped Classroomissa, kuten videoiden luomista, digitaalisten kirjojen luomista, interaktiivisten kuvien, karttojen, miellekarttojen ja aikajanojen käyttöä.

Kurssilla puhuttiin myös pelillistämisestä oppimisen menetelmänä. Harjoittelimme pelillistämistä käyttäen Genial.ly, Gimkit ja Cram ohjelmia. Kurssin aikana opettelimme useiden muidenkin digitaalisten työkalujen käyttöä, kuten Google Classroom, Google Forms, Microsoft Whiteboard, Google Jamboard, Diigo, Slidesmania ja Canva.

Kurssilla pääsimme myös työskentelemään OBS-työkalujen kanssa, joilla pystyimme editoimaan videoita, syventämään tarinankerrontaa ja rakentamaan oppitunteja ajasta ja paikasta riippumatonta etäopetusta ajatellen. Lisäksi päätteeksi meillä oli työpaja, jossa harjoittelimme rakentamaan oppituntisuunnitelman kurssilla käsitellyn materiaalin pohjalta.

Kurssin aikana tehtiin myös opastettu kierros Heraklionin historialliseen keskustaan ja nautimme perinteisessä ravintolassa illallisen asiaan kuuluvine juomineen. Rehellisyyden nimissä on pakko todeta, että monissa paikoissa aterian päätteeksi tarjottu Raki ei yhäkään ole minua varten 😊.

Kokonaisuudessaan kurssi tarjosi mainion mahdollisuuden perehtyä Flipped Classroom metodiin ja eri teknologioihin koulutuksen välineinä. Erityisenä opittuna asiana haluan mainita teknologioiden hyödyntämisen perinteisessä opetuksessa välineenä tehdä oppimisesta mukaansatempaavampaa ja vuorovaikutteisempaa. Kaiken kaikkiaan opin kurssilla huomattavan paljon ja suosittelen vastaavaa kokemusta kaikille jotka haluavat laajentaa pedagogiikan taitojaan.

Tom Ylönen

Podcastejako tekemään? Kyllä!

Osallistuin Europass Teacher Academyn järjestämään kurssiin ”Our School Radio! Podcasts and New Media an Educational Tool” Firenzessä 20.-25.3.2023. Vaikka italiainen taide, keittiö ja kevät tarjosivat parastaan, oli kurssin anti, asiantunteva kouluttaja ja mielenkiintoiset kurssitoverit sen verran koukuttavia, että Michelangelon David jäi näkemättä ja uinunut intoni podcastien tekemiseen heräsi.

Podcastia tekemään, vaikka pää tekniikasta pyörällä

Ensimmäisenä aamuna tietysti tutustuttiin kurssin osallistujiin, joita oli kaikilta kouluasteilta Saksasta, Espanjasta, Unkarista ja Suomesta. Iltapäivällä keskusteltiin podcastien mahdollisuuksista opetuskäytössä. Nykyisin melkein mitä tahansa äänitallenteita kutsutaan podcasteiksi. Enimmäkseen podcastit tarjoavat viihdettä ja kiinnostavia keskusteluja, mutta ne ovat myös mainio tapa oppia uutta tai hankkia tietoa ajasta ja paikasta riippumatta.

Kurssimme oppimisalustana oli pääasiassa Pear Deck. Se oli minulle uusi tuttavuus, mutta tuntui kyllä toimivalta ja vuorovaikutteiselta. Kurssin punaisena lankana oli podcastin suunnittelu, tekeminen ja julkaiseminen. Sen lähtölaukauksena oli aarteenetsimisretki, jossa seikkailimme pienryhmissä Firenzen keskustassa etsimässä vähemmän tunnettuja taideaarteita ja kummallisuuksia kaupungilta Actionboundin ohjaamana. Sitten tartuttiin luovaan kirjoittamiseen ja podcastin käsikirjoittamiseen. Ideoinnissa hyödynnettiin virtuaalisena valkotauluna Miro-työkalua.

Keskiviikkona ja torstaina jatkettiin käsikirjoittamista, tehtiin äänityksiä (puhelimella) ja suunniteltiin podcastille kansi Canvan avulla. Canva on graafiseen suunnitteluun tarkoitettu työkalu, jolla voi esimerkiksi tehdä kuvia ja videoita nettisivuille tai somekanaviin. Oma ryhmäni päätti keskittyä podcastissaan firenzeläisen katutaiteen esittelyyn. Podcast editoitiin Audacity-ohjelman avulla. Podcastin julkaisualustoja on runsaasti. Kurssin podcastit julkaistiin Spotifyin podcast-alustalla.

Kurssin lopuksi opeteltiin vielä videoiden hyödyntämistä ja tekemistä opetuskäyttöön OBS Studion avulla. Palaute kurssista kerättiin SurveySparrowin avulla

Äänen voima ja kuuntelemisen vapaus – podcastit oppimisen ja opettamisen tukena

Podcast voi olla opetuksessa ja oppimisesti monipuolisesti hyödynnettävä työkalu. Podcastien tuottaminen toimii itsessään aktiivisena oppimisen välineenä eikä podcastien tekeminen ole vaikeaa. Podcast voi toimia esimerkiksi johdantomateriaalina kurssin aiheeseen tai kurssitehtävään valmistavana ja sitä tukevana materiaalina. Podcastia voi käyttää myös kertausmateriaalina varsinaisen kontaktiopetuksen jälkeen. Oppiminen syventyy, kun kurssisisältöjä pystyy sekä lukemaan että kuuntelemaan.

Yksinkertaisin esimerkki podcastien pedagogisesta hyödyntämisestä on luennon nauhoittaminen ja tarinallistaminen. Kurssin aihetta voi syventää esimerkiksi asiantuntijahaastattelulla, joka voidaan tehdä yhteistoiminnallisesti opiskelijoiden kanssa ja käyttää myöhemmin tallenteena. Opiskelijoiden toimiminen podcastin tekijöinä voi johtaa entistä syvempään oppimiseen.

Kuuntele Siljan kurssityö täältä.

Silja Sarkkinen

Osallistuin maaliskuussa Erasmus – kurssille Espanjan Valenciassa, joka on itärannikolla sijaitseva, maan kolmanneksi suurin kaupunki. Sinne on helppo matkata Madridista nopealla, edullisella junalla. Tulopäivästä, sunnuntaista 19.3., tulikin yllättäen ikimuistoinen.

Valenciassa vietetään vuosittain pariviikkoista Las Fallas -festivaalia, jonka historia ulottuu 1700-luvulle. Tapahtumalla on Unescon aineettoman maailmanperinnön status ja sitä kutsutaan myös Euroopan meluisimmaksi juhlaksi. Perimätiedon mukaan puusepät polttivat jätepuuta verstaidensa edustalla kevään alkamisen ja suojeluspyhimyksensä San Josen kunniaksi maaliskuun 19. päivänä. Autuaan tietämättöminä saavuimme paikalle juuri tuona päivänä, joka edelleen on kevään karnevaalin huippukohta.

Liikenteeltä suljetut kadut olivat täynnä juhlivia ihmisiä, äänimaisema jatkuvine räjähdyksineen ja paukkeineen muistutti sotatilaa. Kaupunkiin oli rakennettu 400 eri kokoista, toinen toistaan taidokkaampaa ”veistosta”, jotka esittivät politikkoja, rock-tähtiä, sarjakuva- tai satuhahmoja ym. Illan tullen järjestettiin valtavia ilotulituksia ja em. veistokset poltettiin yksi kerrallaan. Koska rakentamiseen oli puun ja paperin lisäksi käytetty polystyreeniä, syntyvän savun määrä oli suuri. Allergisena ja ilmastoherkkänä henkilönä kokemukseni ei ollut pelkästään positiivinen, mutta hymyilin kohteliaasti, kun opettajamme kertoi ihanan juhlan taustoista ja tulen symbolisesta, puhdistavasta vaikutuksesta.

Koulutuksemme alkoi juhlan jälkeisenä maanantaina aiheena Blended Learning: Connecting Remote and Face-to-Face Teaching.  Opettajakollegat, jotka tulivat Bulgariasta, Liettuasta, Kroatiasta ja Kreetalta, olivat alakoulun ja yläkoulun opettajia, mikä jonkin verran suuntasi keskustelua ja esimerkkejä. Suomen Pisa -tulokset ja niiden tausta olivat edelleen kiinnostuksen kohteena. Kerroin Suomen hyvästä opettaja -koulutuksesta ja opettajien arvostuksesta sekä siitä, että meilläkin on omat ongelmamme eikä kehitys näytä joka suhteessa positiiviselta.

Blended learning on suomeksi käännettynä sulautuvaa oppimista, mikä ei ainakaan omaan korvaan kuulosta kovin tutulta. Sillä tarkoitetaan toimintaa, jossa oppiminen mahdollistetaan sulauttamalla uusia ja perinteisiä opetuksen muotoja sekä hyödyntämällä tieto- ja viestintätekniikkaa. Tavoitteena on monipuolinen, kiinnostava oppimisympäristö ja aktiivinen oppiminen. Huomasin, että itselläni hybridiopetus ja tietotekniikan käyttöönotto on liittynyt ennen kaikkea koronan tuomaan välttämättömyyteen.  Oli virkistävää katsoa asiaa mahdollisuuksien näkökulmasta eli mitä uutta ja avartavaa voidaan saavuttaa uusien menetelmien ja teknologian avulla.

Opettajamme Paula Garcia oli taustaltaan teollinen suunnittelija ja taitava tietotekniikan käyttäjä. Hän rohkaisi meitä aloittamaan opetuksen sulauttamisen jostakin, pienikin muutos riittää. Lisäksi kannattaa varautua vastustukseen, jota saattaa esiintyä sekä kollegoiden että opiskelijoiden suunnalta. Ensimmäisten yritysten ja epäonnistumisten jälkeen kannattaa tehdä korjauksia ja muutoksia. Kaikkea menestystä, vaikka vaatimatontakin, kannattaa juhlia.

Käytännössä kurssilla keskityttiin käänteiseen opetukseen (flipped classroom tai learning), joka tulkitaan yhdeksi sulautuvan oppimisen malliksi, sekä sitä tukeviin digitaalisiin työkaluihin. Flipped learning – menetelmässä opiskelijat perehtyvät oppimateriaaleihin ennen opetukseen osallistumista. Opetustilanteessa aika käytetään tiedon syventämiseen ja keskusteluun sekä erilaisiin ryhmätehtäviin. Tavoitteena on opiskelijoiden aktivoiminen tiedon vastaanottajista tiedon rakentajiksi. Opettajan rooli muuttuu luennoitsijasta ohjaajaksi, mahdollistajaksi ja opastajaksi.

Koska kurssimme enemmistö edusti perusopetusta, pohdittiin paljon mahdollisuuksia ja keinoja, miten oppilaat saadaan aktivoitumaan ja innostumaan itsenäisestä kotityöskentelystä. Hyviä ratkaisuja löytyi värikkäistä oppimateriaaleista ja ohjelmistoista sekä peleistä ja kilpailuista, joita on tarjolla hämmästyttävän suuri määrä erilaisilla, ainakin osittain ilmaisilla oppimisalustoilla. Joitain olemme Syklissä käyttäneetkin, esimerkkinä Kahoot, Mentimeter, Powtoon ja Padlet.

Kurssilla tutustuimme moneen ohjelmistoon. Välillä oli vaikea pysyä kouluttajamme tahdissa, mutta ainakin saimme runsaan näkymän erilaisiin mahdollisuuksiin. Hienoja työkaluja löytyi video-opetukseen (Edpuzzle, TedEd), vuorovaikutteisten esitysten ja animaatioiden tekemiseen (Genially), sähköisten oppimateriaalien (Quizlet) sekä erilaisten pelien ja kilpailujen (Blooket ja Educaplay) luomiseen. Paljon valmista on tarjolla, mutta yleensä englanninkielisenä ja usein lapsille tai nuorille suunnattuna. Ympäristö – ja ilmastonmuutos – sisältöisiä materiaaleja on runsaasti.

Koulutuksen digitaalisuuden lisääminen ei mielestäni ole itseisarvoista.  Monipuolisten menetelmien ja materiaalien avulla voimme kuitenkin tehdä koulutuspäivistä myös aikuisia paremmin aktivoivia ja tarjota lisäsisältöjä heille, joilla on aikaa ja mielenkiintoa niihin perehtyä. Tämä kaikki tietenkin edellyttää kouluttajilta suunnittelua ja työtä, jotta tulokset palvelevat opiskelijoiden osaamistavoitteita eivätkä ole vain värikäs sivupolku koulutuspäivän keskellä. Toisaalta opettajamme Paula totesi, että pieni leikkiminen ja pelaaminen kesken vakavan työnteon varmaan piristää myös ikääntyneempiä ja katsoi – jostain syystä – kysyvästi minuun.

Koulutuksen vaikutuksena huomaan, että kiinnostukseni verkko-oppimiseen ja sähköisiin oppimisalustoihin on kasvanut. On innostavaa tutkia, mitä muut ovat saaneet luoneet ja osallistua verkkokoulutksiin. Nyt vielä tarvitaan ponnistelua ja rohkeutta, että voisi julkaista jotain itse tehtyä.

Valencia koulutuspaikkana oli erinomainen, pieni suurkaupunki, jossa suurin osa paikoista oli kävelymatkan päässä. Myös historiallinen perspektiivi oli vaikuttava: vanha kaupunki, kauppahalli, 1500 – luvun silkkipörssi ja toisaalta Calatravan suunnittelemat modernit taide- ja tiedekeskukset. Kaupunkia halkova, yhdeksän kilometriä pitkä puisto, joka oli rakennettu kaupungin ulkopuolelle siirretyn joen uomaan, toi vihreyttä ja kukkaloistoa kiviseen kaupunkiin.

Eeva Hämeenoja

Erasmus+ -ohjelman henkilöstön liikkuvuusrahoitus mahdollisti tiiviin job shadowing -jakson Saksassa. Varjostin Bochumin ammattikorkeakoulun kestävyyden koulutusohjelman kehittäjää ja koordinaattoria Stephan Wallaschkowskia sekä hänen kollegaansa Jacinta Kellermania.

Bochumissa on toteutettu Sustainability-teemaista bachelor- ja master-tasoista koulutusohjelmaa jo kymmenisen vuotta. Bachelor-taso on suomalaisillekin tuttu amk-tutkinto, jossa opiskelijat pääsevät perehtymään kestävyysajatteluun ja erikoistumaan joko insinööritieteisiin, luonnontieteisiin tai yhteiskuntatieteisiin. Käytännössä koulutusohjelma antaa laajan yleiskatsauksen kestävyysasioista, mutta ei sukella kovinkaan syvälle mihinkään tiettyyn aiheeseen. Valmistuneet Bachelorit päätyvät koordinointi- ja suunnittelutehtäviin esimerkiksi kuntien ilmastokoordinaattoreiksi.

Hieman tuoreempi koulutusohjelma on 1,5-vuotinen Master-tason ohjelma, josta on kaksi toteutusta. Ensimmäinen on bachelor-tutkinnon suorittaneille kestävyysosaajille, joka mahdollistaa aiheen syvällisemmän tarkastelun. Toinen, ehkä jopa kiinnostavampi toteutus, on suunnattu aivan kaikkien alojen bachelor-tutkinnon suorittaneille. Samassa ryhmässä saattaa olla insinöörejä, kauppatieteilijöitä, ympäristöalan osaajia, mutta myös teatterialan ammattilaisia tai muusikkoja. Erilaisten näkemysten yhdistäminen auttaa ymmärtämään toisten alojen näkökulmaa – mitä työelämässäkin tarvitaan. Master-ohjelmassa on kouluttajia korkeakoulun viidestä eri tiedekunnasta eli yhteistyötä tehdään läpi koulutusalarajojen.

Koulutus rakentuu kolmeen osaan. Ensimmäinen palikka koostuu kestävyysosaamisen perusteista: mitä tarkoitetaan kestävällä kehityksellä, mihin se vaikuttaa ja niin edespäin. Kestävyyden bachelor-tutkinnon suorittaneet käyvät samalla syvällisempiä kokonaisuuksia kiertotaloudesta ja vähähiilisyydestä. Toinen palikka on menetelmäosaamista: 14 moduulista opiskelijan on mahdollista valita neljä omien kiinnostusten mukaan, aina tieteellisestä kirjoittamisesta elinkaarilaskentaan ja vastuullisuusraportointiin. Kolmas palikka on projektityötä oikeiden projektien parissa. Korkeakoulun henkilökunta on osallisena erilaisissa hankkeissa, joissa koulun sisäisesti tai yhteistyössä yritysten tai muiden tahojen kanssa kehitetään kestävyystoimia eri tavoin. Opiskelijat työskentelevät yhdessä projektissa ja oppivat käytännössä, ehkä myös tekevät lopputyönsä hankkeelle. Yhtenä esimerkkinä hiilinielujen lisääminen Bochumin alueelle hylättyjä kaivantoja metsittämällä.

Korjausosaamista Repair Caféssa

Bochumin ammattikorkeakoulu toimii korkeakoulukeskittymässä, johon kuuluu myös massiivinen Ruhrin yliopisto. Yliopistolla toimii ainutlaatuinen Repair Café, jossa opetetaan halukkaita korjaamaan omia laitteitaan, leivänpaahtimesta kahvinkeittimiin ja tietokoneisiin. Vieressä toimii samalla konseptilla pyöräpaja. Työkalut ja suurin osa varaosista on ilmaisia ja neuvontaa korjaukseen saa, mutta esine on korjattava itse: katoava käsin tekemisen taito ja kyky korjata vanhaa uuden ostamisen sijasta heräävät henkiin korjauskahvilassa. Paja on auki päivittäin ja toimii ajanvarausperiaatteella: kysyntää olisi paljon enemmän kuin resursseja. Repair Café on paikallisen ylioppilaskunnan rahoittama hanke, eli käytännössä jokainen yliopiston opiskelija osallistuu pajan rahoitukseen.

Repair Cafén idea Philipp Krüger on ideoinut korjauspajan lisäksi muutakin. Parhaillaan on käynnissä ns. kryptohanke, jossa kehitetään alueellista kiertotalouteen perustuvaa maksujärjestelmää. Jos tuot Repair Caféen vanhan puhelimesi kierrätettäväksi, saat puhelimen kunnosta riippuen 1-10 tokenia. Näillä voit hankkia uusia (kierrätettyjä) laitteita samasta liikkeestä, mutta tulevaisuudessa myös ruokaa yliopiston kahvilasta – muitakin yhteistyökuvioita on suunnitteilla. Mitä laajemmalle maksujärjestelmä ulotetaan, sitä suurempi hyöty, ja siten käyttöaste, sille saadaan. Melkoisia innovaatioita!

Asenteet muuttuvat Saksassakin

Tapasin Düsseldorfissa myös Tampereen yliopiston tutkijan, joka tutkii kestävyysmenetelmien pelillistämistä. Georgina Guillen tekee väitöskirjaa ja opettaa Tampereen yliopistossa, mutta työskentelee Saksasta käsin. Hänen kanssaan on osa Syklin asiantuntijoista päässytkin tekemään yhteistyötä pelillistämisen opiskelijakeissien tiimoilta, ainakin hiilensidonta yhtenä teemana. Keskustelimme kiertotalouden toteutumisesta Saksassa ja vähähiilisyyden trendistä: vaikuttaa siltä, että Suomessa ollaan näissä asioissa hiukkasen edellä. Samoin digitalisaatioon liittyvät toteutukset ovat monesti vielä jäljessä arjen tekemisessä, sillä monet saksalaiset arvostavat perinteitä ja suhtautuvat uuteen varoen.

Bochum on vanha kaivoskaupunki, jossa elinkeinorakenteen muutos on ollut näkyvää viime vuosikymmeninä. Kaivostoiminnan loputtua kaupunkiin perustettiin useampikin korkeakoulu 70-luvulla ja nykyään kaupunki profiloituu yliopistokaupunkina. Silti mielissä elää kuvat kaivoskaupungin likaisesta ilmasta ja vesistöstä. Kestävyys jää edelleen helposti aiheeseen vihkiytyneiden intohimoksi ja erilliseksi päivittäisestä tekemisestä. Tämän muuttamiseksi Bochumissa tehdään kovasti työtä. Erilaisten näkemysten tuominen yhteen Master-ohjelmassa ei rajoitu vain opiskelijoihin. 10 vuotta sitten korkeakoulun sisältäkin löytyi kovaäänisiä epäilijöitä koulutusohjelman tarpeellisuudesta. Mutta niin vain tänä päivänä koulutusohjelma on Bochumin suosituin, 160 aloituspaikkaa ei riitä kaikille kiinnostuneille, ja oppilaitoskin on tyytyväinen saavutettuun suosioon. Opiskelijat myös työllistyvät hyvin ja osa jatkaa myös tutkijaurille.

Oli hienoa löytää Saksasta hengenheimolaisia, jotka tekevät työtä kestävän työelämän ja ammatillisen osaamisen eteen. Käytännön tasolla vierailupäivät toivat paljon uusia ideoita, ja ainakin löysimme jälleen uuden yhteistyötahon tuleville kansainvälisille hankkeillemme. Näin totesimme isäntieni kanssa erotessamme, palaamisiin tulevaisuudessa ja tschüss!

Mia O’Neill
rehtori, toimitusjohtaja

Osallistuin Barcelonassa Erasmus-koulutukseen nimeltä ”Facing Diversity: Intercultural Classroom Management”. Valmistaudumme Syklin ensimmäisen englanninkielisen Sustainability Specialist F.E.C -koulutuksen vetämiseen, joten aihe on meille varsin ajankohtainen. Tutustuin Erasmus-koulutuksessa aiheeseen ”monikulttuurisuutta” syvällisemmin eli kulttuurienvälisyyden näkökulmasta. Käytännössä tämä tarkoittaa samassa ryhmässä opiskelevien henkilöiden yhdenvertaista kohtelua, kaikkien opiskelijoiden erilaisten taustojen kunnioittamista ja mielellään niistä oppimista sekä opiskelijoiden kulttuurisen äänen kuulemista – tasapuolisesti. Eli sitä, että ei yritetä puristaa kaikkia samaan muottiin vaan arvostetaan erilaisia taustoja ja lähestymistapoja aidosti ja parhaimmillaan rikastutaan niistä.

Koulutuksissa tulee myös ottaa huomioon yhteisen kielen puute ja mahdolliset väärinymmärrykset sanallisessa, symbolisessa tai kehollisessa kommunikaatiossa, erilaiset temperamentit tai eri uskonto. Täytyy muistaa, että opiskelijoilla voi olla taustalla vakaviakin traumaattisia kokemuksia. Matka Sykliin on voinut pitkä ja vaikea. Samassa koulutuksessa saattaa olla opiskelijoita, joiden kotimaat tai kotiseudut ovat vihollisia keskenään.

Kurssin vetäjä oli taideterapeutti Marina Clauzet (Master of Arts in Arts for Social Inclusion and Community Development), joka on kokenut heikommassa asemassa olevien ryhmien kouluttaja. Kurssille osallistui yhdeksän kreikkalaista, kaksi saksalaista ja minä – ihan huippu hieno porukka! Koulutusorganisaatio oli Europass Teacher Academy / Institute of Creativity Barcelonassa.

Koulutuksessa käytiin läpi monia taideterapian menetelmiä, joilla voidaan

• vahvistaa opiskelijoiden itsetuntemusta. (Sehän voi olla pahasti hukassa erityisesti, jos maahanmuuttoprosessi on ollut jollakin tavalla traumaattinen, joko lähtömaan tapahtumien takia, tai kotoutumisprosessin takia.)
• rakentaa luottamusta
• rakentaa tiimejä ja tehdä yhteistyötä jopa kokonaan ilman sanallista viestintää
• keventää tunnelmaa
• parantaa keskittymiskykyä ja hyvää virittäytymistä koulutukseen

Menetelmissä käytettiin mm. maalausta, ääntä, kehoa ja pelejä. Keskustelua käytiin tosi vilkkaasti. Pohdimme, mitä koimme eri menetelmien toteuttamisessa, mitä menetelmällä voi saavuttaa ja minkälaisissa haasteissa mitäkin voisi käyttää. Keskustelu oli hauskaa, mutta ajoittain mentiin myös syvällisiin ja tunneherkkiin tilanteisiin. Muutamia juttuja, jotka sopisivat aikuisryhmille, voisi ottaa suoraan Syklin rekrytoivien koulutusten orientaatioihin ja koulutuspäiviin. Aikaa nämä menetelmät eivät paljoa vie, vaivaakin vain vähän, ja tulos voi olla loistava.

Oppimisessa tarvitaan rentoa mieltä ja (mahdollisimman) hyvää oloa, luottamusta luokkaan ja opettajaan. Luottamuksen rakentamisessa tarvitaan itsetuntemusta – ja itsensä hyväksymistä. Näitä voidaan vahvistaa esimerkiksi mindfulnessilla, True-true-true-false-leikillä, Arvaa minkä kuvan valitsen -leikillä, parikeskusteluilla (toisen kuuntelemisella) ja niin edelleen.

Opiskelijoiden tiimiytyminen on ihan olennaista, ja tiimejä voidaan rakentaa erilaisilla joukkuepeleillä. Kurssilla kilpailtiin siitä, mikä joukkue rakentaa korkeimman rakennuksen spagetista. Tämä tehtävä voi sopia hyvin aikuisille verryttelytehtäväksi orientaatiopäivään (käyttäen spagettia tai muita tikkuja). Maalasimme myös ryhminä mandaloita hipi hiljaa, eli sanaakaan ei saanut sanoa, vaan viestinnän piti tapahtua elein ja ilmein. Silmiin katsominen oli olennaista. Muodostimme ääniorkesterin ja muuta sellaista. Nämä jutut sopisivat ympäristökasvattajille.

Koulutusorganisaatio ei terapoi, mutta sen tulee rohkaista liittymään tiimeihin, tukea oppimista ja antaa kaikille mahdollisuus itsensä ilmaisemiseen.

Barcelonan reissu oli minulle myös Katalonian kulttuurin syväluotaus. Barcelona oli minulle entuudestaan tuttu kaupunki, josta todella pidän, ja nyt minulla oli mahdollisuus ihan itsekseni pyöriä ympäriinsä ja käydä vaikka missä. Hankin Articketin, eräänlaisen museokortin, ja tutustuin useisiin museoihin (Picasso, MOCO, MACPA, CCCB). Lisäksi kävin Sagrada Familiassa ja Casa Batllòssa, joita molempia suosittelen lämpimästi. Eli aika paljon modernia ja nykytaidetta sekä modernismia yhteen viikkoon. Barcelonahan on modernismin kehto, josta tunnetuinta ovat juuri Gaudin luomukset, mutta siellähän on sitä tyyliä vaikka kuinka paljon muutenkin. Ja sitten vielä goottilaiset korttelit, rannat, Montjuicin kukkula upeine puutarhoineen ja maisemineen, ulkona syöminen ja kahvittelu – mitä sitä muuta, ah.

Jane Saarnia
johtaja, yritys- ja urapalvelut

Minulle avautui kesä-heinäkuun vaihteessa mahdollisuus osallistua Syklin Erasmus-vaihdon kautta pohjoiseurooppalaisten kiinteistöarvioijien Baltic Valuation Conference -konferenssiin. Tällä kertaa Berliinin kupeessa 30.6.–2.7.2022 pidetty konferenssi oli tuttu jo aiemmilta vuosilta, ja jälleen valmistauduin matkaan konferenssiesitys kainalossani.

Kiinteistöt ja niillä sijaitsevat rakennukset ovat meidän ihmisten ja koko planeetan hyvinvoinnin kannalta keskeisiä. Rakennustuotteiden valmistaminen, rakentamisvaihe, käyttövaihe ja rakennusten purkaminen vaativat koko elinkaaren huomioiden suuria määriä energiaa. Varsin pitkään tämä energiantarve on tyydytetty lähinnä fossiilisilla polttoaineilla – tunnetuin seurauksin. Ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisenkin kestävyyden kannalta on koko ajan oleellisempaa, kuinka nopeasti rakennusten energiatehokkuutta saadaan parannettua ja miten siirtymää uusiutuviin energianlähteisiin voidaan vauhdittaa.

Kohti kiinteistökohtaista uusiutuvaa

Rakennusten energiatehokkuudesta näyttää viimein tulleen tekijä, joka vaikuttaa selvästi myös niiden arvoon. Energiatehokkuudesta johtuva hinnanlisä kannattaa maksaa, koska elinkaaren aikaiset energiakustannukset ovat energiatehokkaassa kohteessa selvästi pienemmät kuin energiaa tuhlaavassa rakennuksessa.

Oma esitykseni “Value of the renewable on-site energy – a question of highest and best use?” keskittyi kiinteistökohtaisen uusiutuvan energian tuotantoon. Rakennuksen energiatehokkuutta ei kannata kasvattaa loputtomasti, jolloin yksi keino säästää energiakustannuksissa on siirtyä tuottamaan kiinteistökohtaista uusiutuvaa energiaa, josta onkin pääsääntöisesti tullut ostoenergiaa edullisempi vaihtoehto. Osaltaan tämä johtuu siitä, että uusiutuvalla energialla ei varsinaisia raaka-ainekustannuksia ole.

Rajoitetusti saatavilla

Uusiutuvaa energiaa ei välttämättä ole kuitenkaan aina saatavilla, ja sen saatavuus riippuu osin myös sijainnista. Esimerkiksi maalämpö on lämpöä, jota ei perinteisessä mielessä tarvitse tuottaa, vaikka sähköä jonkin verran tarvitaankin. Maalämpöä ei kaupunkialueilla voi kuitenkaan ryhtyä tuosta noin vaan hyödyntämään. Geoenergiakaivojen sijoitteluun liittyy monenlaisia etäisyysvaatimuksia, ja pohjavesialueille niitä ei voi porata ollenkaan. Esimerkiksi Helsingin Vuosaari on valtaosin pohjavesialuetta, eivätkä pystysuuntaiset geoenergiakaivot tule näin ollen siellä kysymykseen.

Aurinkosähkön tuottamiseen liittyy samantyyppinen rajoitetun saatavuuden problematiikka. Toisille tonteille paistaa paremmin kuin toisille. Esimerkiksi naapuritontilla sijaitsevat rakennukset, puiden varjostukset, maaston muodot ja katon soveltumattomuus voivat olla rajoitteita, jotka estävät kannattavan aurinkosähköinvestoinnin.

Esitykseni ydinkysymys oli se, ovatko uusiutuvan energian kiinteistökohtaiset hyödyntämismahdollisuudet tekijöitä, jotka vaikuttavat tai joiden on syytä olettaa vaikuttavan kiinteistön arvon muodostukseen. Ovatko nämä siis asioita, joita pitäisi käsitellä myös kiinteistöarviointiraporteissa?

Minulla ei ollut vahvaa näkemystä puoleen eikä toiseen, eikä yleisöltäkään varmoja vastauksia juuri herunut. Käydyssä keskustelussa oltiin kuitenkin yksituumaisia siitä, että asioista puhutaan markkinoilla paljon ja että energian käyttöön liittyvästä tiedosta ja datasta on tullut osa kiinteistömarkkinainformaatiota. Se, miten näitä asioita pitäisi varsinaisesti käsitellä arviointilausunnoissa tai peräti ottaa huomioon arvonmäärityslaskelmissa, jäi kuitenkin edelleen avoimeksi kysymykseksi. Yhtä mieltä oltiin kuitenkin siitä, että asiaan on syytä palata entistä tarkemmin vuoden 2023 konferenssissa Puolan Varsovassa.

Vaihdon opillinen anti

Konferenssiesityksen valmistelu vaatii aina perusteellista valmistautumista, jossa aihepiiriin liittyvät lukuisat yksityiskohdat pitäisi saada uudella luontevalla tavalla kytketyksi toisiinsa muodostaen uutuusarvoisen ja mahdollisimman selkeän kokonaisuuden. Konferenssien perusajatushan on siinä, että esille tuodaan uutta, syntymässä olevaa tietoa. Tämä asettaa korkeat vaatimukset esityksen valmistelulle. Tässä mielessä valtaosa oppimisestani tapahtui jo vaihdon valmisteluvaiheessa.

Tällaiseen oppimiseen ja uuden tiedon muodostamiseen liittyy kuitenkin epävarmuutta, joten konferensseissa saatava palaute on tärkeää. Muodollinen palaute on käytännössä usein varsin niukkaa. Se on usein vain lyhyt kysymys-vastaustyyppinen keskustelu esityksen jälkeen, josta esitelmöijä itse ei ehkä saa vielä kovinkaan paljoa irti. Ajoittain käy kuitenkin niin, että esitykset herättävät keskustelua myös lounas- ja kahvitauoilla tai vaikkapa iltaohjelman yhteydessä. Conference dinner on tilaisuus, jossa on sopivaa puhua myös työasioista.

Tällaista oheiskeskustelua minun tapauksessani kohtuullisesti syntyikin. Kiinteistöjen energia-asiat ovat olleet jossain määrin marginaalissa pitkään, mutta nyt ollaan vaiheessa, jossa ne tuntuvat kiinnostavan kaikkia, myös arvonmuodostuksen näkökulmasta. Energia-asioiden käsittely osana arviointikäytäntöjä vaatii kuitenkin edelleen lisää aikaa ja epäilemättä myös uuden oppimista kiinteistöarviointialan ammattilaisilta. Uusiutuvan energian kysymykset ja niiden arvovaikutukset eivät ole ihan helppoja ja yksinkertaisia asioita, mutta sitäkin tärkeämpiä. Aihepiiriin liittyvät läheisesti myös kasvavat vaatimukset rakennusten vähähiilisyydestä sekä niiden huomioiminen osana kiinteistöarvioinnin käytäntöjä. Tarve uuden tiedon tuottamiselle ja uusille käytännöille ei näytä kiinteistöarviointisektorillakaan laantuvan.

Tästä voit ladata konferenssiesitykseni.

Vararehtori Anna Kettunen vieraili kesäkuussa Gotlannissa ja tutustui ”job shadow” -matkallaan Gotlannin luonto- ja ympäristökasvatukseen erityisesti museoissa ja luontokeskuksissa. Hän tutustui oppaiden työhön Gotlannin museoissa kuten Visbyn kulttuurihistoriallisessa museossa nimeltä Fornsalen ja Koillis-Gotlannissa sijaitsevassa ulkoilmamuseossa nimeltä Bungemuseet. Lisäksi hän vieraili Etelä-Gotlannissa sijaitsevassa luontokeskuksessa nimeltä Gotland Naturum ja Viikinkikylä Stavgårdissa sekä Visbyn pohjoispuolella sijaitsevassa maagisessa Lummelundan luolassa.

Kettunen tapasi monia luonto-oppaita ja ympäristökasvattajia ja sai seurata heidän työtään opastuksilla ja myös leiritoiminnassa. Ruotsissa on pitkä perinne yhdistää historiaa luonto- ja ympäristökasvatukseen, mikä mahdollistaa oppimista ja oivalluksia myös kestävässä tulevaisuudessa tarvittavista taidoista. Toiminnallisuus ja tarinallisuus ovat vahvasti mukana opastuksilla. Viikinkikylä Stavgårdin leiritoiminnassa lapset ja nuoret saavat eläytyä viikinkiaikaan ja valmistaa itse esineitä ja ruokaa muinaisia tekniikkoja hyödyntäen. Samalla pohditaan elämän perusarvoja ja merkityksellisyyttä sekä kehitetään omia vahvuuksia.

Visbyn Fornsalenissa järjestetään esimerkiksi ”Fikkari museossa” ja monia muitakin elämyksellisiä opastuksia, joissa yhdistetään teatteria ja tarinnallisuutta. Näin opastuksesta tulee lähes teatteria muistuttava näytelmä, jossa osallistujat kulkevat halki menneisyyden, sukeltavat hurjiin tarinoihin ja saavat myös osittain vaikuttaa tapahtumiin osallistumalla ja eläytymällä. Tämän tyyppinen opastus vaatii oppailta enemmän osaamista ja heittäytymistä. Samalla se on vaikuttavampaa, sillä se herättää osallistujissa paljon ajatuksia ja keskustelua. Museossa on myös Skepp & skoj – lasten tila, jossa lapset saavat eläytyä menneiden aikojen elämään roolileikkien ja tarinoiden avulla.

Ulkoilmamuseo Bungemuseetissa vierailijat saavat vaeltaa bronssikaudelta 1900-luvulle oppaan johdolla ja tutustua erilaisiin asumuksiin ja elämäntapaan eri aikakausina. Lapsille on rakennettu lato, jossa he saavat eläytyä entisaikojen elämään leikin ja pelien avulla ja hyppiä heinäpaaleilla.

Maagisessa Lummelundan luolassa pääsee oppaan johdolla matkaamaan 400 miljoonan vuoden päähän ja tutkimaan fossiileja sekä tippukivimuodostelmia luolan syvyyksissä. Eri kohderyhmille on tarjolla monipuolisesti opasuksia. Lapsille ja koululaisille on satuseikkaluja ja pimeäretkiä luolan syvyyksiin ja aikuisille kaikkea perusopastuksesta hurjiin seikkailuihin, joissa matkataan kumiveneillä syvälle luolastoon.

Ruotsissa toimii aktiivinen luonto-oppaiden ja -kasvattajien verkosto, jota koordinoi SLU Centrum för naturvägledning. Heillä on myös oppaille suunnattua koulutusta monista eri teemoista. Sykli tekee jo pohjoismaista hankeyhteistyötä verkoston kanssa luonto- ja ympäristökasvatuksen teemoihin liittyen.

Anna Kettusen tavoitteena oli tämän liikkuvuusjakson aikana lisätä ymmärrystä Ruotsissa tehtävästä luonto- ja ympäristökasvatuksesta monipuolisesti vierailemalla erilaisissa verkoston toimipisteissä. Gotlanti valikoitui kohteeksi, sillä sieltä oli runsaasti kiinnostavia paikkoja sopivan etäisyyden päässä ja mikä parasta ”Green travel” matkustaminen oli mahdollista eli lentokonetta ei tarvittu.

Kesäinen Gotlanti antoi parastaan – auringon lämpöä, unikkopeltoja ja ihmeellisiä raukkeja eli Gotlannin rantojen kalkkikivimuodostelmia. Reissulla Anna yöpyi teltassa ja ruokaa valmistettiin lähinnä Trangialla luonnon helmassa. Parasta oli oma voimaantuminen ja akkujen lataaminen luonnonkauniissa maisemissa, riippukeinuissa köllöttely, ruotsin kielen vahvistaminen, kivien pyörittely rannoilla ja toki kaikkien museoiden ja luontokeskusten tutkiminen sekä verkostoituminen sekä lukuisat kiinnostavat keskustelut luonto-oppaiden ja ympäristökasvattajien kanssa.

Helppo reflektointivinkki Ruotsista

AHA, HAHA, AHH – menetelmällä jaettiin kokemuksia Visbyssä Gotlannin Museossa opastuksen päätteeksi. Menetelmä sopii esimerkiksi yksittäisen harjoitteen, opastuksen, tapaamisen tai koulutuksen reflektointiin ryhmän kanssa.

Miten menetelmää käytetään?

• AHA on jotain, mikä oli uutta sinulle?
• HAHA on jotain, mikä oli sinusta hauskaa?
• AHH on jotain, mikä liikutti sinua sisältäpäin?

Kokoa osallistujat yhteiseen piiriin ja käykää yhdessä keskustellen läpi nuo kolme asiaa (AHA, HAHA, AHH). Kouluttaja saa reflektioharjoitteen avulla palautetta työstään ja osallistujat saavat mahdollisuuden jakaa omia kokemuksia ja oivalluksia. Ison ryhmän kanssa keskustelut voidaan käydä myös pienissä ryhmissä. Omien ajatusten esiintuomisen tulee olla vapaaehtoista.

Lähde: Gotlannin museon opastuksella koettua, harjoite löytyy myös oppaasta: Att lära in Ute, övningar i bakfickan, www.outdoorteaching.com

Minulla oli ilo osallistua Turkin Antalyassa pidettyyn Erasmus+ -ohjelmaan kuuluvaan ”Empowering Young Children to Act on Climate Change” -koulutukseen, jossa käsiteltiin sekä ilmastonmuutosta että ilmastokasvatusta erityisesti varhaiskasvatuksessa. Tämän lisäksi minulla oli Syklin puolesta job shadowing -tehtävä, jotta voisin tuoda mukanani Suomeen kurssilla esille tuotuja ja yhdessä luotuja parhaita käytänteitä ja ideoita, sekä näkökulmaa ilmastonmuutokseen ja ilmastokasvatukseen myös eri maista.
Kurssille minut kutsui ystäväni Gaye Amus Learning In Nature Ltd:n kautta: suurkiitos sekä kutsusta että yhteisestä kokemuksesta!

Kurssi pidettiin luonnonläheisessä Utopia OBA Nature and Education -koulutuskeskuksessa, joka sijaitsee pienessä kylässä lähellä Antalyaa. Utopian ympärillä oli runsaasti erilaisia hedelmäpuita, pieni metsikkö, ja alueen rakennukset oli rakennettu puusta, ja itse OBA, koulutusrakennus, oli rakennettu jurtan muotoiseksi, muistuttamaan nomadikulttuurista ja luonnonmukaisesta elämäntavasta. Myös Utopian toiminnoissa pyrittiin ottamaan huomioon luontoa säästävät ja luonnonmukaiset toimintatavat. Alueella oli oma kasvimaa, komposti, kanoja, kukko, hanhia, vuohia, lammas, koira sekä kissoja. Me suomalaiset olimme päättäneet nukkua teltassa, joten aamulla saatoimme herätä siihen, että kukko kävi kiekumassa molemmin puolin telttaamme osoittaakseen, että hän kuitenkin oli paikan valtias.

Kurssi koostui useista toiminnallisista aktiviteeteista sekä niihin liittyvistä yhteenvedoista ja kirjallisista tehtävistä. Ilmastonmuutosta ja ilmastokasvatusta lähestyttiin tutustumalla paikkoihin, joissa ilmastonmuutoksen aiheuttamia muutoksia ja tuhoja oli nähtävissä. Samalla saimme nauttia Turkin kauniista luonnosta ja kokeilla erilaisia tapoja tutustua luontoon.

Ensimmäisenä kurssipäivänä pääsimme tutustumaan sekä Köprülü-kanjoniin että vanhaan metsäpalopaikkaan samalla suunnalla. Mukana retkellä meillä oli luontoasiantuntija Hüseyin Çağlar, joka on mm. kirjoittanut luonto-oppaan Turkin luonnosta. Pääsimme seikkailemaan jokea pitkin kumiveneillä, ja samalla saimme kuulla tyypillisestä jokiluonnosta sekä patojen rakentamisen vaikutuksista luontoon. Näin yhdistimme tiedon ja huvin. Jatkoimme vanhalle metsäpalopaikalle, missä kuulimme kuinka ilmastonmuutoksen ja ihmisen toiminnan yhteisvaikutus lisää maastopaloja, ja millaisia vaikutuksia sillä on luontoon.

Toisena kurssipäivänä jatkoimme teemaa miettimällä ilmastonmuutokseen sopivia leikkejä ja aktiviteetteja, joilla aihetta voi käsitellä ja ymmärrystä kasvattaa lasten tasolla. Teimme myös omat luonnonmukaiset hyönteiskarkoitteet käytettäväksi kurssin ajalle. Ennen pelien suunnittelua Chantal Arokanto piti esitelmän ilmastokasvatuksesta ja asiakirjoista, jotka ohjaavat toimintaamme etenkin varhaiskasvatuksessa. Pelaamalla itse pelit ja leikit pääsimme sisältä käsin ymmärtämään, kuinka niiden kautta voi pieniäkin lapsia turvallisesti ohjaamaan kohti kestävää elämäntapaa. Illalla minulla oli ilo luovuttaa Suomen ympäristöopisto Syklin puolesta Leap into the Outdoor Classroom -kirja antamaan uusia virikkeitä ja tietoa, kuinka Suomessa opetetaan ulkona.

Kolmantena kurssipäivänä kävimme tutustumassa Uncuali Eko -päiväkotiin, joka oli Vihreä lippu -päiväkoti, sekä eTwinning-päiväkoti. Pääsimme kiertelemään sekä sisällä että ulkona ja kuulimme heidän toiminnastansa, näimme heidän puutarhansa ja saimme nauttia lounasta puiden alla helteeltä suojassa. Kun Suomessa haasteena ulkoiluun nähdään kylmyys ja märkyys, täällä korostuu kuumuus ja helteeltä suojautuminen.

Jatkoimme päivää tutustumalla pyöräillen Antalyan rantaan ja rantakallioihin, ja kuulimme, miten ilmastonmuutos näkyy siellä, kuten tulokaslajeina ja alkuperäislajien vähenemisenä. Samalla pääsimme toki uimaan mereen itsekin. Kurssin ulkopuolella saimme mahdollisuuden tutustua aitoon turkkilaiseen hamamiin, ja voi taivas, kuinka kokonaisvaltaisen rentouttava kokemus sekin oli!

Neljäntenä kurssipäivänä keskityimme tutustumaan Leave no trace -periaatteisiin ja niiden tuomiseen mukaan toimintaan. Suomen retkietiketti perustuu pitkälti samaan aatemaailmaan. Teimme myös itse harjoitteita, pelejä ja leikkejä tukemaan Leave no trace -periaatteita lasten kanssa toimiessa. Iltapäivällä valmistimme myös ”siemenpalloja”, eli teimme palloja mullasta, savesta ja vedestä, ja laitoimme sisään kukkien siemeniä. Näin valmistetut pallot istutettiin sopiviin paikkoihin monipuolistamaan kasvillisuutta.

Viidentenä ja viimeisenä kurssipäivänä keskityimme prosessidraamaan, draaman periaatteisiin, pelillistämiseen ja kuinka näiden avulla voidaan käsitellä ilmastonmuutosta niin, että lapset sekä saavat tietoa ja välineitä ymmärtää ilmastonmuutokseen liittyviä asioita ja pystyvät käsittelemään niitä turvallisesti, sekä ohjaavat myös omaa toimintaa kestävämpään suuntaan. Kävimme läpi draamaprosessin liittyen kalahuuhkajaan, joka on menettänyt pesäpuunsa ja elinympäristönsä metsäpalossa, ja kuinka se etsii uutta elinpaikkaa, ja mitä sitten tapahtuikaan… Teimme aiheeseen liittyen myös omat draamamme tai pelimme.

Kurssin lopuksi istutimme Utopiaan puita ja kasveja lisäämään monimuotoisuutta ja korvaamaan luonnolle yhdellä tavalla lentomatkamme aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. Saimme kurssitodistukset, ja pääsimme vielä tutustumaan Antalyan vesiputouksiin sekä vanhaan kaupunkiin. Illalla pääsimme vielä nauttimaan päättäjäisillallisesta yhdessä ja jakamaan kaikkea kokemaamme. Paljon uutta tuli matkareppuun ja työkalupakkiin. Lämmin kiitos järjestäjille, osallistujille, ystäville ja mukana olleille! Tästä on hyvä jatkaa!

Ulla Myllyniemi
kouluttaja, ympäristö- ja kestävyyskasvatus

Ympäristökasvatuksen tehtävä on tukea sekä ihmisten että planeetan hyvinvointia. Välillä kokonaiskestävyyden edistäminen edellyttää hyvinvoinnin ja voimavarojen tukemista hyvin konkreettisella ja henkilökohtaisellakin tasolla.

Syklin kouluttajina meillä on etuoikeus näköalapaikkaan suomalaisen koulutuksen kentällä. Viime vuosina olemme ympäristökasvatustyömme myötä joutuneet kohtaamaan ennennäkemättömän paljon väsyneitä opetus- ja kasvatusalan ammattilaisia. Tai oikeastaan pikemminkin niin, että uupumuksen ja kuormittuneisuuden vuoksi monet opettajat ovat loistaneet poissaolollaan jopa maksuttomista ympäristökasvatuskoulutuksista. Mitä oppilaisiin tulee, etenkin lukiolaisten uupumuksesta on uutisoitu viime vuosina toistuvasti. Kouluterveyskyselyiden mukaan vuonna 2021 yli 20 % peruskoulun 8.–9. luokkalaisista ja lukion 1.–2. vuosikurssin opiskelijoista tunnisti itsessään koulu-uupumuksen oireita.

Suomen kouluissa tilanne jaksamisen suhteen on siis huolestuttava. Tämän vuoksi lähdin merta edemmäs kalaan etsimään viisautta stressinhallintaa ja hyvinvointia käsittelevältä Erasmus-kurssilta. Tässä kiihtyvätahtisessa maailmassa kysymys jaksamisesta ja mielen hyvinvoinnista on pelottavan ajankohtainen – ja yhtä tarpeellinen niin opettajille kuin oppilaillekin!

Kurssin sisältö koostui ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä teoriaosuuksista sekä keskittymistä ja läsnäoloa edistävistä harjoitteista. Hengitysharjoitteet, rentoutuminen, keskittyminen ja omasta itsestä huolehtiminen olivat kaikki kurssin keskeistä sisältöä. Yllättäen Erasmus-kurssin tuottamat käytännön havainnot tukivat empiirisiä kokemuksiani hyvinvointiteeman ajankohtaisuudesta Suomessa. Olin hämmästynyt todetessani, että Islannissa pidetyn stressinhallintakurssin osallistujista reilusti yli puolet oli suomalaisia opettajia!

Tässä tärkeimmät oivallukseni kurssiin liittyen:

• Treenaaminen on tärkeää – onpa kyseessä sitten lihaksiston tai mielenhallinnan vahvistaminen! Kurssin teoreettinen asiasisältö oli minulle monelta osin tuttua, ja kurssin tosiasiallinen anti olikin se, että ehdin pohtia ja reflektoida kurssisisältöä. Löysin myös jatkojalostettavakseni muutamia hyvin konkreettisia työkaluja ja mielikuvia, jotka voivat tukea usein melko abstraktille tasolle jäävää hyvinvointityöskentelyä.
• Hyvinvointi lisää hyvinvointia. Opettajan hyvinvointi lisää myös opiskelijoiden hyvinvointia. Opettajan oman hyvinvoinnin tukeminen on tärkeää, ja se voidaan hetkittäin myös leipoa osaksi opetusta. Opettajan on syytä kuunnella luokkaansa, mutta myös itseään. Jos jonakin aamuna hartioita kiristää ja selkää jumittaa, on hyvä lisätä toiminnallisuutta aamupäivän oppitunteihin. Voi esimerkiksi opetella matematiikkaa tai vieraita kieliä tekemällä 12-tahoisen nopan silmäluvun verran toistoja opettajan – ja samalla myös oppilaiden – hyvinvointia lisäävillä liikkeillä. Myös ulkona oppimisen lisääminen on yksi mahdollisuus tuoda lisää liikettä ja hyvinvointia työpäiviin.
• Ajatusten kohdentaminen on kuin käyttäisi taskulamppua! Monesti ajatellaan, että ruoho on vihreämpää aidan takana: naapurin somepäivitys tekee meidät vihreäksi kateudesta. On kuitenkin hyvä muistaa, että ruoho kasvaa parhaiten siellä, missä sitä ravitaan ja kastellaan. Muista ravita itseäsi. Kohdenna ajattelusi asioihin, jotka ravitsevat ja ruokkivat sekä omaa ajatteluasi että muiden ajattelua.
• Tähän hetkeen keskittyminen vähentää menneisyydestä kumpuavaa masennusta ja tulevaisuuteen liittyvää ahdistusta. Eräässä islantilaisessa koulussa otettiin käyttöön ns. NOW minutes -käytäntö. Koulussa tehtiin päivittäin oppilaiden kanssa lyhyitä, muutaman minuutin keskittymisharjoitteita. Kolmen minuutin päivittäisestä harjoittelusta kertyi 15 minuuttia keskittymisharjoittelua viikossa ja tunti kuukaudessa eli yhteensä melkein 12 tuntia vuodessa. Opettajien tueksi oli tehty NOW minutes -kortteja, joissa oli soveltamisehdotuksia yksinkertaisten keskittymistä tukevien harjoitteiden toteuttamiseksi. Koulussa keskittymisharjoitteita käytettiin myös opekokouksissa. Tämä tuki opettajien NOW-työskentelyä, keskittymisharjoitteiden käyttö pysyi aktiivisena, ja edistymistä tapahtui. (Mutta kun yhteinen kokouskäytäntö lopetettiin, myös keskittymiseen kannustava kulttuuri vähitellen rapautui koulussa…)
• Keskittymisen ja mielenhallinnan kouluttaminen on kuin opettaisi koiranpennun istumaan matolla. Harhailevat ajatukset täytyy lempeästi mutta määrätietoisesti käydä palauttamassa takaisin harjoitukseen. Ajatukset ovat kuin pilviä. Ne leijuvat pään ympärillä, joskus niitä on vain muutamia, joskus kokonaisen myrskyrintaman verran. Mutta hengittäminen on kuin mielen ankkuri. Se auttaa keskittymään kehoon ja hengitykseen. Silloin mieli ei karkaa ajatuksiin.
• Rauhoittumiseen on työkaluja! Jos haluat porata reikiä, tarvitset poran. Jos haluat sileät hiukset, tarvitset hiusharjan. Myös mielen rauhoittamisen voi sitoa konkreettisiin välineisiin tai tapoihin, joiden avulla itsensä rauhoittaminen onnistuu huomaamattomasti monissa tilanteissa. Testasimme esimerkiksi kehon kosketuksen käyttöä (ns. ”Finger tapping tool”) rauhoittumisessa. Todella yksinkertaista ja helppoa! Uskon, että näiden pienten keinojen opettaminen voisi aidosti lisätä hyvinvointia.
• Virikkeitä sisällä tapahtuvaan rauhoittumiseen ja luokkahuonetyöskentelyyn. Kurssilta sai hyvin konkreettisia työkaluja keskittymisen ja mielen hyvinvoinnin edistämiseen niin lasten kuin aikuistenkin kanssa käytettäväksi. Kurssilla oli testikäytössä ns. ”rauhoittumispakkaus” (calming kit) eli korillinen rauhoittumista tukevia esineitä sisältäen mm.

• tunnelmaa tuovia elementtejä (viherkasvi, kynttilä)
• rauhoittavia ääniä (sateentekijä, lintupilli, tiibetiläiset symbaalit/ meditaatiokellot)
• eri aisteja aktivoivia esineitä (esim. tuntoaistille silkkikangasta, siveltimiä tai suihkupullo, halutessa myös tuoksu)
• ohjaamista tai ajatusten suuntaamista helpottavia esineitä (tiimalasi, 12-tahoinen noppa, ”lumihiutaleita” purkissa tai sedimentaatiopurkki)

Testasimme myös luokkahuonejoogaa. Opiskeluun voi suhteellisen helposti lisätä hyvinvointia edistäviä harjoitteita joogaliikkeistä sovellettuja liikkeitä ja tuoleja apuna käyttäen. Opin, että joogallisia elementtejä sisältävän hetken rakentaminen on kuin vuoren ylitys.

• Ensin on analysoitava retkikunnan tunnelma ja energiataso ja päätettävä, tarvitseeko energiatasoa nostaa, tasoittaa vai laskea. Oikea hengitys varmistetaan mielikuvin ”haistamalla kukkaa” ja ”puhaltamalla kynttilää sammuksiin.”
• Tunti aloitetaan ja lopetetaan aina samalla tavalla: aluksi rauhallisesti hengitellen ja keskittyen.

• Sitten aktivaatiotasoa aletaan nostaa liikettä, leikkiä ja toiminnallisia keskittymisharjoitteita käyttäen.
• Lopuksi jälleen laskeudutaan vuorelta alas, tasoitetaan energiaa ja rauhoitutaan. Kiitetään ja laitetaan kädet sydämen suojaksi.

Yhteenvetona voin todeta, että Islannin matkallani opin paljon ja jäin syvällisesti pohtimaan monia hyvinvointiin liittyviä tekijöitä.

Yksi ajatus soi entistäkin kirkkaampana mielessäni. Pysähtymisen puute on keskeinen tekijä kestämättömyyden taustalla. Yhteiskuntien tasolla kiihtyvästi kuluttava maailma nielee energiaa kasvavina kilowattitunteina ja ilmoille vapautuvina hiilidioksidiröyhtäisyinä. Inhimillisellä tasolla henkistä energiaa kuluu kiihtyvällä tahdilla yksilöiden juostessa yhä kiivaammin pysyäkseen vauhdissa mukana. Usein liiallinen vauhti estää meitä tekemästä hyviä valintoja tai arvioimasta kokonaisuuden merkitystä tai järkevyyttä. Vauhti estää meitä näkemästä kirkkaasti ja kysymästä keskeisiä kysymyksiä, joita kestävyysmurroksesta selviytyminen meiltä edellyttäisi.

Vuonna 2019 Sykli järjesti itse Erasmus-kurssin eurooppalaisille opettajille. Viimeisenä päivänä menimme metsään reflektoimaan opittua ja koettua. Osallistujat istuivat yksin hiljaisessa, sammaleisen vihreässä kuusimetsässä seitsemän minuutin ajan. Kokemus oli monille järisyttävä elämys! Kun aika päättyi, eräs opettaja lausui viisauden, jota olen kantanut aarteenani aina siitä lähtien:

”Me usein valitamme, että työmme on niin vaikeaa, koska nuoret ovat niin levottomia ja keskittymiskyvyttömiä. Mutta kun istuin yksin tuolla metsässä, ymmärsin, että me itse myös teemme ja ruokimme tuota kiirettä! Jos pystyisimme itse rauhoittumaan, säteilisimme rauhaa ja malttia myös oppilaisiimme ja opetukseemme.”

Juuri tuota rauhoittavaa säteilyä toivoisin lisää myös meille Syklin kouluttajille omaan työhömme!

Satu Jovero
kouluttaja, ympäristö- ja kestävyyskasvatus

Saavuin aurinkoiseen Italiaan marraskuisena sunnuntaiaamuna. Ensimmäiset kevyet lumisateet Suomessa unohtuivat nopeasti vehreyttä pursuavassa maisemassa. Puhkuin auringon antamaa energiaa kulkiessani Bolognan kaduilla! Minulla oli nyt edessä ELA Erasmuksen järjestämä Outdoor education – a new way of teaching and learning -kurssi. Saisin kokonaisen viikon ajan verrata suomalaista ulkona oppimista vastaavaan toimintaan Italiassa sekä monissa muissa Euroopan maissa.

Lähdin kurssille, sillä minua kiinnosti ymmärtää, millaiset tavoitteet ohjaavat ulkona oppimista muualla kuin Suomessa ja mitkä asiat tai päätökset nopeuttavat tai hidastavat sen hyödyntämistä opetus- ja kasvatustyössä. Halusin myös nähdä ja kokea itse, kuinka ulkona oppimista koulutetaan maailmalla. Onhan Syklillä takana jo kymmenen vuotta ulkona oppimisen etulinjassa kulkemista, ja uudet ideat sekä näkemykset ovat aina tervetulleita. Lisäksi Syklin ulkona oppimisen koulutusten osallistujat janoavat loputtomasti uusia menetelmiä. Tavoitteita siis riitti!

Asuimme viikon lähellä Bolognan keskustaa sijaitsevalla Camplus-nimisellä kampuksella italialaisten yliopisto-opiskelijoiden kanssa. Tunnelma oli käsinkosketeltava ja imaisi meidät kurssilaiset mukaansa.

Suurimpana osana kurssipäivistä hyödynsimme Camplus-aluetta. Yhden aamupäivän vietimme ulkona oppimisen parissa Bolognan keskustassa ja toisen Villa Ghigi -puistossa, joka tarjoaa upeat puitteet ulkona oppimiselle. Tavoitteena oli siis oivalluttaa osallistujia, että ulkona oppimiselle sopivia ympäristöjä on paljon ja oppilas voi luoda omaa ympäristösuhdettaan monipuolisesti. Mukaan tulevat lähiympäristön niin ekologiset, kulttuuriset kuin sosiaalisetkin elementit.

Ilokseni sain aika pian huomata, että ulkona oppimisen menetelmät olivat hyvinkin samanlaisia kuin Suomessa: havainnointia, luonnonmateriaalien hyödyntämistä, erilaisia pelejä ja leikkejä sekä pienryhmätyöskentelyä.

Vaikutteita saadaan edelläkävijäorganisaatioilta ympäri maailman sekä erilaisilta kokemusasiantuntijoilta kouluvierailujen kautta. Meidän kouluttajamme, kuten ulkona oppimisen kouluttajat yleensäkin, pistävät likoon myös runsaasti omaan luovaa ajatteluaan ja kokeilunhaluaan. Oli myös valtava ilo sekä ylpeyden aihe jalkauttaa Syklin #ULKOLUOKKA-materiaaleja maailmalle, kuten upeaa ulkona oppimisen kokemus- ja muiden asiantuntijoiden laatimaa Loikkaa ulkoluokkaan -opasta.

Koulutus itsessään oli ilahduttavan toiminnallinen ja kokemuksellinen, ja siinä pysyi vahvasti reflektoiva ote koko viikon. Piirsimme, sanoitimme ja jopa runoilimme auki oivalluksiamme. Reflektointi onkin olennainen osa kokemuksellista oppimista ja siksi tämänkin koulutusviikon ydintä. Toiminnallinen työtapa teoreettisen luennoinnin sijaan tukee hyvin ulkona oppimista. Joskus ensimmäinen askel ulos voi olla kokeilla erilaisia toiminnallisia menetelmiä ensin itse ja jopa toiminnallistaa oppimista ensin sisällä.

Hyödynsimme kurssilla mm. monia erilaisia lapsille suoraan sopivia pienryhmiin jakomenetelmiä. Välillä olin osa neljän palan palapeliä ja välillä osa neljän hengen puuryhmää, kuten juuret. Tämä pieni aloitus, vaikka ulkotunnin alkuun, voi olla hyvä johdanto päivän teemaan.

Mieleeni jäi erityisen hyvin ns. klassinen aarteenetsintä, joka tapahtui koulutuspaikkamme lähiympäristössä. Etsimme vihjeiden avulla tehtäväpisteitä, joista saimme tehtävän suoritettuamme mukaamme aina palan kyseisen koulutuspäivän teemaa eli tällä kertaa pedagogi Kurt Hahnin teoriaa. Aktivoivan ja ryhmäyttävän tehtävän suoritettuamme pureuduimme löytämiimme teorian palasiin omissa pienryhmissämme. Minun tyyliselleni kokemuksennälkäiselle seikkailijalle tämä oli loistava päivän aloitus ja energian purku!

Toinen mieleeni jäänyt menetelmä oli kaupunkiseikkailu Bolognan keskustassa, jossa hyödynsimme puhelimelle ladattavaa Action bound -pelialustaa. Pelin aikana ryhmäydyimme lisää, opimme niin Bolognan historiaa, matematiikkaa kuin äidinkieltä, hyödynsimme ilmaisutaitojamme ja liikuimme reippaasti. Ehdottomasti molemmat menetelmät jatkoon!

Eniten minua yllätti se, miten erilaiset ulkona oppimisen juuret ovat eri maissa. Italiassa koulutuksen perustan muodostivat pedagogi Kurt Hahnin ideologia tekemällä oppimisesta kuuntelun sijaan, Kolbin kokemuksellisen oppimisen kehä ja Bloomin oppimistavoitteiden taksonomia. Kaikki keskeisiä teemoja, mutta missä oli opetussuunnitelmien antama tuki? Mitä niissä sanotaan oppimiskäsityksestä, oppimisympäristöistä, arvoperustasta tai erilaisista työtavoista? Missä oli selkeä yhteys oppiainekohtaisiin tavoitteisiin ja opetuksen sisältöihin? Jäin tämän myötä pohtimaan, että ulkona oppiminen tuntui olevan edelleen monissa Euroopan maissa hyödyntämätön resurssi, jonka ulottuvuudet vaativat vielä syvempää ymmärrystä. Ulkona oppimisen jalkautumisen hidasteena tuntui olevan oppilaille monissa maissa asetetut kovat akateemiset tavoitteet eli toisin sanoen hyvin vahva arvosanakeskeisyys ja joskus myös opettajien kokema ulkona oppimiseen sopivien ympäristöjen puute. Toisaalta taas meillekin tutut isot ryhmäkoot ja erityistä tukea tarvitsevien lasten tarpeet jännittivät opettajia siirryttäessä ulos. Täysin ymmärrettäviä huolia, joiden ratkomiseen koetin ottaa parhaani mukaan osaa Suomesta saamieni ja kuulemieni kokemusten turvin.

Viikko oli alkanut sanoittamalla omia näkökulmiamme ulkona oppimiseen ja sen tarpeellisuuteen hyödyntäen Dixit-kuvakortteja, asettumalla janalle oman ulkona opettamisen kokemuksen perusteella ja tehden näin oma osaaminen näkyväksi koko ryhmän hyödyksi. Teoriataustoituksen ja menetelmien kokeilun kautta päädyimme lopulta suunnittelemaan, kuinka hyödyntäisimme Camplus-aluetta mahdollisimman hyvin ulko-opetuksessa. Monien silmät olivat avautuneet viikon aikana näkemään mm. matematiikkaa ympärillämme sekä yleensäkin hahmottamaan paremmin ulko-opetuksen tarpeita ja mahdollisuuksia. Mukaan saimme vielä työkalun, jolla suunnitella, reflektoida ja kehittää omia ulkona opettamisen taitojamme. Lopulta kirjasimme itse piirtämämme repun kuvaan seinälle niitä asioita, joita aiomme viedä mukanamme omiin organisaatioihimme. Ulkona oppimisen tietotaitojen lisäksi reppuun päätyivät monilla uudet ystävät, uusiin kulttuureihin tutustuminen, kielitaidon vahvistuminen ja monet upeat hetket.

Ulkona oppiminen on ensisijaisesti mielestäni tapa ajatella, arvottaa ja toimia; ensimmäinen askel otetaan omassa ajattelussa. Seuraavat askeleet astutaan yhdessä niin ryhmän kuin vanhempien sekä jopa päättäjien kanssa. Ulkona oppiminen vaatii jokaiselta toimijalta pedagogista auki sanoittamista. Ulkona oppiminen on tavoitteellista toimintaa! Tähän oivallukseen päätyivät yhdessä tuumin myös Bolognan opeilla ensimmäisiä ulkona oppimisen askeliaan ottavat varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ammattilaiset.

Lopuksi haluan vielä esittää kiitokset Syklin ympäristökasvattajakoulutukselle ulkona oppimisen painotuksella, ulkona oppimisen erilaisille hankkeille, Ulko-opet ry:n laajalle tukiverkostolle, Mappa-materiaalipankille, Ulos-Ut-Out-tapahtumalle, metsämummeille ja -vaareille sekä kaikille toimijoille ja verkostoille, joilta voi saada tukea ulkona oppimiseen! Tällaista tukea kaivataan muuallakin maailmalla.

Virpi Jussila
ympäristökasvattaja