Turpeennoston päättyessä Kymenlaaksoon vapautuu merkittävä määrä maa-alaa, jota voidaan hyödyntää uusissa elinkeinoissa. Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon (SuoLiike)-hankkeessa on tarkasteltu maanomistajien, turvetuottajien ja muiden sidosryhmien näkemyksiä alueiden jälkikäyttövaihtoehdoista, kuten metsityksestä, biomassan tuotannosta, ennallistamisesta tai valjastamisesta aurinkoenergian tuotantoon. Vaihtoehtojen soveltuvuutta määrittävät muun muassa vesitalous, jäännösturpeen paksuus ja pohjamaan ominaisuudet.
2020-luvun alussa maakunnassa oli noin 21 turvetuotantoaluetta, joiden kokonaispinta-ala oli yli 2 000 hehtaaria. Vuosina 2022–2027 tuotannossa olevan pinta-alan arvioitiin olevan vielä noin 1 440 hehtaaria (Ihaksi et al., 2022). Tuotantomäärät ovat kuitenkin laskeneet arvioitua rivakammin energiaturpeen kysynnän nopean vähenemisen myötä. Sidosryhmien näkemyksissä korostuivat tarve lisätiedolle eri vaihtoehtojen taloudellisesta kannattavuudesta, ympäristövaikutuksista ja käytännön toteuttamismahdollisuuksista sekä epävarmuudet, jotka liittyvät investointikustannuksiin, tukijärjestelmiin ja tuleviin markkinoihin.
Ohjaus ja jälkikäytön reunaehdot
Turvetuotantoalueiden jälkikäyttöä ohjaavat sekä alueellinen kaavoitus että valtakunnallinen ilmasto-, biodiversiteetti-, vesiensuojelu- ja energiapolitiikka. Kymenlaakson vaihemaakuntakaavassa 2060 tarkastellaan muun muassa uusiutuvaa energiaa, vetytaloutta, kiertotaloutta, puhdasta siirtymää ja luonnon monimuotoisuutta. Maakuntaohjelma 2026–2029 painottaa puolestaan kestävää elinvoimaa ja luonnon monimuotoisuutta.
Jälkikäyttövaihtoehtojen ilmasto-, vesi- ja luontovaikutukset voivat poiketa merkittävästi toisistaan, ja tutkimustieto pitkäaikaisvaikutuksista on edelleen osin puutteellista, mikä korostaa aluekohtaisen tarkastelun tärkeyttä (Maanavilja ym., 2026). Tuotannolliset vaihtoehdot, kuten metsätalous, maatalous sekä tuuli- ja aurinkoenergia, kiinnostavat maanomistajia, kun taas ennallistamisen toteutumiseen vaikuttaa vahvasti julkinen rahoitus sekä hiili- ja luonnonarvomarkkinoiden kehittyminen (Laasasenaho ym., 2023).
Kun turve väistyy, mikä tulee tilalle?
SuoLiikkeen ja Kymenlaakson liiton Kestävän metsätalouden ja turvetuotantoalueiden jatkokäytön edellytykset Kymenlaaksossa (METU) -hankkeen yhteistyössä toteutettu kysely avaa maanomistajien näkemyksiä eri maankäyttövaihtoehdoista. Kyselyyn vastasi neljä henkilöä, joista kolme oli turvetuotantoalueiden omistajia. Pienen aineiston perusteella ei voi tehdä yleistyksiä, mutta vastaajien omistuksessa olevista alueista noin 250 hehtaaria on poistumassa turvetuotannosta vuoteen 2030 mennessä.
Vastanneet maanomistajat suunnittelivat jälkikäyttöä:
- Aurinkoenergia: n. 176 ha
- Metsitys: n. 51 ha
- Ennallistaminen tai kosteikot: n. 9 ha
- Peltoviljely: n. 20–40 ha
Aurinkoenergian tuotanto erottui aiempaa Kymenlaakson maanomistajakyselyä kiinnostavampana. Laasasenaho ym. (2023) aiemmin tekemässä aineistossa metsitys oli yleisin vaihtoehto. Havainto voi kuvastaa aurinkoenergian investointimahdollisuuksien viimeaikaista vahvistumista, mutta pienen aineiston vuoksi tulosta on pidettävä suuntaa antavana ja suhdannesidonnaisena.
Mikä jälkikäytössä lopulta ratkaisee?
Kyselyssä taloudellinen hyöty oli tärkein jälkikäyttöä ohjaava tekijä. Myös julkinen tuki ja luonnon monimuotoisuuden lisääminen nousivat esiin. Lisäksi kolme neljästä vastaajasta suhtautui myönteisesti tuotannosta poistuvien alueiden yhteissuunnitteluun, jolloin Kymenlaaksossa voisi olla edellytyksiä tarkastella alueiden tulevaa käyttöä maakunnallisena kokonaisuutena.
Mitä suonpohjista voisi tulla?
SuoLiikkeen työpajassa Kosteikkoa, karpaloita vai kilowatteja 18 osallistujaa pohti turvetuotannosta poistuvien alueiden tulevaisuutta. Tarkastelussa olivat ennallistaminen, metsitys, pajun lyhytkiertoviljely, kosteikkoviljely, uusiutuva energia sekä erilaiset hybridiratkaisut.
Yksi teema nousi toistuvasti esiin: ympäristöhyödyt eivät yksin riitä, vaan uuden maankäytön on oltava myös taloudellisesti mielekästä maanomistajalle tai yrittäjälle. Uusissa ratkaisuissa korostui erityisesti tiedon ja käytännön kokemuksen puute.
Taulukko kokoaa työpajassa tunnistetut eri jälkikäyttömuotojen keskeiset hyödyt, haasteet ja ratkaistavat kysymykset.
Taulukko 2 Työpajassa tunnistetut turvetuotantoalueiden jälkikäyttömuotojen hyödyt, haasteet ja ratkaistavat kysymykset.
| Jälkikäyttömuoto | Hyödyt | Haasteet | Ratkaistavat kysymykset |
|---|---|---|---|
| Metsitys | Tukee pitkäjänteistä maankäyttöä, mahdollistaa metsätalouskäytön tuleville sukupolville, koetaan ympäristön kannalta myönteiseksi vaihtoehdoksi | Taimettuminen, routiminen, hidas kasvu, metsitystukien väheneminen, pitkä takaisinmaksuaika, paksuturpeisten alueiden metsittämisen haasteet | Taloudellinen kannattavuus, lannoituksen ja ravinnehuuhtoumien vaikutukset |
| Ennallistaminen | Lisää luonnon monimuotoisuutta, virkistysarvoja ja matkailupotentiaalia. Mahdollisuus hyödyntää ennallistettuja alueita osana matkailua ja virkistyskäyttöä. | Korkeat kustannukset, hidas toteutuminen, epävarmat ansaintamallit | Luontoarvomarkkinoiden ja muiden taloudellisten kannustimien kehittyminen. Voiko ennallistamisesta syntyä maanomistajalle tai yrittäjälle suoraa ansaintaa? |
| Kosteikkoviljely | Tukee vihreää siirtymää ja huoltovarmuutta, luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia, voi korvata tuontiraaka-aineita kotimaisella tuotannolla. Voi tuottaa nopeita ilmastohyötyjä eikä siihen liity ylituotannon riskiä. | Investointitarpeet, tiedon puute, epävarmat ympäristövaikutukset. Ravinnekuormitus ja lannoituksen vaikutukset vesistöihin ja ilmastoon herättivät huolta. | Kasvivalikoimat, vedenpinnan hallinta, tukijärjestelmät ja kannattavuus. Karpalon viljelystä ja satotasoista tarvitaan lisää tutkimusta ja käytännön kokeiluja. Lisäksi osallistujat pohtivat metaanipäästöjen hallintaa ja tarvittavaa vedenpinnan korkeutta. |
| Puiden lyhytkiertoviljely (paju) | Biomassantuotanto, hiilensidonnan potentiaali, uusi tulonlähde. Pajun nähtiin kykenevän sitomaan hiiltä ja tarjoavan vaihtoehtoisen tuotantomuodon turvetuotantoalueille. | Epäselvä asema jälkikäyttömuotona, markkinoiden ja toimintamallien kehittymättömyys. Pajulla ei koettu olevan selkeää asemaa nykyisessä maatalouden ohjausjärjestelmässä. | Hiilensidonnan laskenta, kannattavuus, tukipolitiikka. Miksi pajunviljelyä ei rinnasteta metsätalouteen tai maatalouteen omana talousmuotonaan? Miten turvesuot huomioidaan hiilensidonnan arvoketjuissa? Tarvitaan hiili- ja ravinnetaseiden tarkempaa laskentaa. |
| Uusiutuvan energian tuotanto (aurinko/tuuli) | Pitkäaikaiset vuokratulot, soveltuu laajoille alueille, kiinnostava liiketoimintavaihtoehto. Tuotantomuoto nähtiin houkuttelevana erityisesti silloin, kun voimala sijoittuu lähelle voimalinjoja ja sopimukset ovat pitkäaikaisia. | Luvitus, tekniset perustamisolosuhteet, mahdolliset luontovaikutukset. Tulipaloriski kuivilla alueilla, perustamisen tekniset ongelmat sekä hoito- ja korjuukaluston soveltuvuus nousivat esiin. | Paikallistaloudelliset hyödyt, vaikutukset vesitalouteen, päästöihin ja biodiversiteettiin. Kuinka turpeen paksuus, geologia ja paikalliset olosuhteet vaikuttavat toteutettavuuteen? Kuka investoi ja kuinka suuri osa tuotosta jää Kymenlaaksoon? Onko nykyinen luvitus riittävä? |
| Hybridiratkaisut (esim. aurinko+satotuote) | Yhdistää taloudelliset tuotot, ilmastohyödyt ja luonnon monimuotoisuuden, monipuolistaa alueen käyttöä. Laiduntamisen, energiantuotannon ja kasvien viljelyn yhdistäminen nähtiin erityisen kiinnostavana mahdollisuutena. Useat rinnakkaiset tulonlähteet koettiin merkittävänä etuna. | Monimutkaisempi toteutus, investointitarpeet, rajalliset kokemukset. Kasvivalikoiman rajallisuus sekä ravinnekuormitukseen liittyvät riskit nostettiin esiin. | Kasvivalikoimat, ravinnekuormitus, investointivastuut ja käytännön toteutusmahdollisuudet. Tarvitaan lisää tutkimustietoa toteutusmalleista, jotta päätöksenteko ei perustu pelkästään kokemuksiin tai oletuksiin. |
Lähde: SuoLiike-hankkeen Kosteikkoja, karpaloita vai kilowatteja -työpaja 12.12.2024.
Yksi tuotantoalue, monta mahdollista tulevaisuutta
Kymenlaakson turvetuotantoalueiden tulevaisuutta voidaan hahmottaa myös erilaisten skenaarioiden kautta, joita on selvitetty mm. METU-hankkeessa. Näissä tarkasteltiin erityisesti kahta pääsuuntaa: ennallistamiseen ja aurinkoenergiaan painottuvia vaihtoehtoja. Kymenlaaksossa ennallistamiseen soveltuvia alueita tunnistettiin noin 810 ha, mutta muu alue (1039 ha) voidaan jakaa esimerkiksi energiantuotannon ja metsityksen kesken tai yhdistää alueille biomassan tuotantoa (Aro, 2024). SuoLiike-hankkeen koordinoimana toteutettu toimenpidesuositus Turpeennostosta kohti monihyötyistä jatkokäyttöä täydentää skenaarioita korostamalla erityisesti:
- vesitaloutta – vedenpinnan hallinta vaikuttaa päästöihin ja vesistökuormitukseen
- jäännösturpeen paksuutta – alueen lähtötilanne vaikuttaa käyttövaihtoehtoihin
- monihyötyisyyttä – ilmasto-, vesiensuojelu-, luonto- ja elinkeinotavoitteita voidaan yhdistää
- aluekohtaista suunnittelua – ratkaisut tulee sovittaa paikallisiin olosuhteisiin
Skenaarioiden ja toimenpidesuosituksen sekä työpajojen yhteinen viesti on, että turvetuotantoalueiden tulevaisuutta ei tarvitse rakentaa yhden käyttötavan varaan. Osa alueista voi soveltua ennallistamiseen, osa energiaan tai metsätalouteen ja osa erilaisiin yhdistelmiin. Ennallistamisen onnistumista ei myöskään ole mielekästä arvioida vain hehtaareina, vaan saavutettavien ilmasto-, vesiensuojelu- ja biodiversiteettihyötyjen kautta.
Jälkikäytön ratkaisevat lopulta ihmiset ja markkinat
Hyväkään käyttötapa ei toteudu ilman toimijoita ja toimivaa arvoketjua.
- Maanomistaja tekee keskeiset maankäyttöä koskevat päätökset
- Yritykset ja investoijat mahdollistavat tuotannolliset ratkaisut
- Markkinat ja arvoketjut ratkaisevat, syntyykö uusille tuotteille kysyntää
- Julkinen sektori vaikuttaa kaavoituksen, luvituksen ja tukien/ muun rahoituksen kautta
Erityisesti kosteikkoviljelyssä, pajun kasvatuksessa ja muussa biomassantuotannossa tarvitaan kokonaisia arvoketjuja: tuotantoa, korjuuta, logistiikkaa, jalostusta ja ostajia. Kymenlaakson suonpohjien tulevaisuus ei siten ratkea yhdellä mallilla. Ratkaisevaa on löytää kullekin alueelle sen ominaisuuksiin sopiva käyttö – ja samalla toimijat, investoinnit ja markkinat, jotka tekevät siitä mahdollisen.
Tämä blogiteksti on kahdeksas ja viimeinen osa Suon reunalla -blogisarjaa, jota julkaistiin Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon – SuoLiike -hankkeen aikana. Hanketta rahoitti Kymenlaakson liitto Euroopan unionin Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF). Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon SuoLiike-hanke toteutettiin 1.3.2024-31.8.2026.
Kiitos yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille!
Turpeennostosuon jälkikäyttövaihtoja kuivike- ja kasvualustatuotannon sekä ruoka- ja rohtokasvien kosteikkoviljelyn näkökulmista on tarkasteltu myös seuraavissa artikkeleissa:
- Ruokaa, rohtoja ja hiilensidontaa Kymenlaakson suonpohjilla? (Maarit Kari, Kouvola Innovation Oy)
- Suonpohjista uusiutuvia kasvualustoja ja kuivikkeita monihyötyisesti ja ilmastoviisaasti (Maarit Kari, Kouvola Innovation Oy)
LÄHTEET:
Aro, L. 2024. Turvetuotantoalueiden jatkokäytön skenaariot Kymenlaaksossa. Seminaariesitys 26.11.2024. Kestävän metsätalouden ja turvetuotantoalueiden jatkokäytön edellytykset Kymenlaaksossa (METU) -hanke.
Ihaksi, T., Rautanen, H., Niittyniemi, V., Korttinen, M., Kauppi, M., Törrönen, J., & Haapala, A. (2022). Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2022–2027: Vesien tila hyväksi yhdessä. Kaakkois-Suomen ELY-keskus. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-398-062-4
Laasasenaho, K., Lauhanen, R., Räsänen, A., Palomäki, A., Viholainen, I., Markkanen, T., Aalto, T., Ojanen, P., Minkkinen, K., Jokelainen, L. M., Lohila, A. K., Siira, O.-P. J., Marttila, H., Päkkilä, L., Albrecht, E., Kuittinen, S., Pappinen, A., Ekman, E. I., Kübert, A., Lampimäki, M., et al. (2023). After-use of cutover peatland from the perspective of landowners: Future effects on the national greenhouse gas budget in Finland. Land Use Policy, 134, 106926. https://doi.org/10.1016/j.landusepol.2023.106926
Maanavilja, L., Allonen, O., Aro, L., Sutinen, H., Vähäkuopus, T., & Laine, A. M. (2026). Peat cutaway properties define after-use options and capacity for climate regulation. Environmental Management, 76(5), 163. https://doi.org/10.1007/s00267-026-02446-9
Lue myös muut Suon reunalla -blogisarjan kirjoitukset
Ensimmäinen osa: Suot turvetuotannon jälkeen – bisnestä vai luontoa?
Toinen osa: Biomassakasvin viljely kannattaa entisellä turvetuotantoalueella – ainakin ilmastohyötyjen näkökulmasta
Kolmas osa: Energiaturvetuotannon alasajo: haasteet ja uudet mahdollisuudet maankäytön muutoksessa
Kuudes osa: Hiilitaseen mallinnus vaatii lisää havaintodataa
Seitsemäs osa: Miksi Suomessa tarvitaan tulevaisuudessa kosteikkoviljelyä ja biohiiltä?