Syklin asiantuntijat olivat mukana Suoliike-hankkeen koordinoimassa usean kehittämishankkeen yhteisessä ponnistuksessa, jossa koottiin yhteen toimenpidesuosituksia suonpohjien monihyötyisen potentiaalin kestäväksi hyödyntämiseksi. Toimenpidesuositukset julkaistiin yhteisessä julkaisussa nimellä Turpeennostosta kohti monihyötyistä jatkokäyttöä.
”Kaikki suonpohjat eivät sovellu samaan käyttöön. Parhaat ratkaisut löytyvät, kun huomioidaan paikalliset olosuhteet ja käyttötarpeet.”
— Anna Kemppinen, Suomen ympäristöopisto SYKLI
Suomen ojitetut turvemaat ovat merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde, ja niiden päästövähennykset ovat välttämättömiä hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamiseksi. Turvetuotannosta poistuvien suonpohjien jatkokäyttö on keskeisessä roolissa, sillä valinnoilla voidaan samanaikaisesti vaikuttaa ilmastoon, luonnon monimuotoisuuteen, vesistöihin ja alueelliseen talouteen. Jatkokäyttö voi parhaimmillaan sekä toteuttaa ennallistamis- ja huoltovarmuustavoitteita että saada aikaan innovaatioita, jotka luovat uusia työpaikkoja ja palvelevat markkinoita.
”Vedenpinnan nostaminen voi vähentää turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi, mutta tutkimustuloksissa on paljon kohteen ominaisuuksista johtuvaa vaihtelua.”
— Liisa Maanavilja, Geologian tutkimuskeskus (GTK)
Toimenpidesuosituksessa haluttiin nostaa keskusteluun viisi hieman katveeseen jäänyttä näkökulmaa suonpohjien kestäväksi hyödyntämiseksi.
- Suonpohjien jatkokäytössä on huomioitava niiden ominaisuudet ja alueelliset raaka-ainetarpeet.
- Maankäyttöpolitiikan tulisi nykyistä paremmin kannustaa uusien kasvien ja sivuvirtojen hyödyntämiseen.
- Talvikorjuu tulee hyväksyä sille soveltuvilla kasveilla maataloustukijärjestelmässä.
- Vesitalouden aktiivista säätelyä suonpohjien tuotannollisessa käytössä tulee tukea.
- Ennallistamisen ja kosteikkoviljelyn käsitteet pitäisi määritellä niitä käytettäessä.
”Biomassojen kosteaviljelyssä voivat yhdistyä huoltovarmuus, hiilensidonta, ravinnehuuhtoutumien torjunta ja tuotannollinen käyttö kestävällä tavalla.”
— Maarit Kari, Kouvola Innovation Oy
Toimenpidesuosituksen ansioksi luetaan myös koonti kosteikkoviljelyyn ja kosteaan viljelyyn soveltuvista kasveista, kasvien vaatimista kosteusolosuhteista sekä niiden potentiaalista ilmastopäästöjen vähentämisessä ja osana uusia ruoantuotannon arvoketjuja. Julkaisu osallistuu osaltaan turvemaiden yhteydessä käytettävän terminologian selkiyttämiseen ja eri kehittämishankkeissa muodostuvan tiedon kokoamiseen.
”Ennallistamista, vettämistä ja kosteikkoviljelyä käytetään usein ilman täsmällisiä määritelmiä. Yhteinen käsitteistö on tarpeen, jotta ohjauskeinot kohdentuvat oikein.”
— Kristiina Lång, Luonnonvarakeskus (Luke)
Julkaisun ollessa vielä luonnosvaiheessa järjestettiin keskustelutilaisuus, jossa keskeisimpiin nostoihin pyydettiin kommentteja maa- ja metsätalousministeriön, ympäristöministeriön, Kymenlaakson liiton ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK Keski-Pohjanmaan edustajilta. Alueelliset toimijat valittiin keskustelutilaisuuteen entisten turvetuotantoalueiden sijainnin perusteella.
Keskustelemaan kutsutut asiantuntijat kiittelivät erityisesti kirjoitusprosessissa toteutunutta alue- ja hankerajat ylittävää yhteistyötä, mikä sopii malliksi myös jatkossa uusien ratkaisujen kehittämiselle. Keskustelua käytiin erityisesti uusien arvoketjujen muodostumisesta turvetta korvaavissa kuivike- ja kasvualustaratkaisuissa. Keskustelijat nostivat esiin myös maatalousmaan jo riittävän määrän Suomessa sekä maatalouden ja maataloustukien rajautumisen tiukasti ruoantuotantoon viitaten EU-tason food crop–non-food crop -jaotteluun. Jaottelua pidettiin kuitenkin varsin karkeana, koska esimerkiksi kuivike- ja kasvualustat ovat keskeinen edellytys nykymuotoiselle ruoantuotannolle ja turvetta korvaavia vaihtoehtoja näihin tarkoituksiin kaivataan kipeästi.
Seuraavat sitaatit ovat nostoja 16.6.2026 järjestetystä keskustelutilaisuudesta:
”Ilman kannustimia ja toimivaa sääntelyä uudet arvoketjut eivät synny – raaka-ainetuotanto on niiden perusta.”
”Suomeen ei haluta aariakaan lisää maatalousmaata.”
”Maatalousturvemaita ei varmasti haluta lisää, mutta kaikki entiset turvetuotantoalueet eivät ole turvemaita – joillakin turvetta on erittäin vähän.”
”On myös maatalouskäyttöön ennen raivaamisrajoituksia otettuja entisiä turvetuotantoalueita, joiden käyttö voisi olla ilmaston kannalta nykyistä parempi.”
”Eihän rehuakaan kasvateta ruoaksi, vaan tuotantoeläinten hyvinvointia varten, kuten kuivikettakin.”
”Kuivikkeissa ja kasvualustoissa on kysymys tuotantopanoksista osana ruokaketjua, ja myös kosteikkojen perustamista tuetaan maatalouden tukirahoilla.”
”Selkeät ja johdonmukaiset ohjauskeinot vahvistavat luottamusta maatalouden ja kosteikkoviljelyn tulevaisuuteen. Ennustettavuus on erityisen tärkeää nuorille viljelijöille ja pitkäjänteiselle investointihalukkuudelle.”
Tämä toimenpidesuositusjulkaisu ja sen pohjalta järjestetty keskustelutilaisuus ovat innostavia esimerkkejä laaja-alaisesta ajattelusta ja yhteistyöstä, jollaista tarvitaan entistäkin enemmän ympäristö- ja maailmanpoliittisten olosuhteiden muuttuessa.
Asiantuntijoiden laatimassa toimenpidesuosituksessa kootaan yhteen uusimmat näkemykset siitä, miten entisillä turvetuotantoalueilla voidaan samanaikaisesti edistää ilmastohyötyjä, turvata luonnon monimuotoisuutta ja vahvistaa huoltovarmuutta. Suosituksen laatimiseen osallistui kymmenen asiantuntijaa yhdeksästä turvesoiden jatkokäyttöä eri näkökulmista tarkastelevasta hankkeesta. Valtaosa hankkeista sai Euroopan unionin osarahoitusta Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF), ja yksi hanke sai rahoitusta LIFE-ohjelmasta. Kirjoitusprosessia koordinoi SuoLiike-hanke.
Tämä blogiteksti on viides osa Suon reunalla -blogisarjaa, jota julkaistaan Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon – SuoLiike -hankkeen aikana. Hanketta rahoittaa Kymenlaakson liitto Euroopan unionin Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF).
Artikkelin kirjoittaja
Elina Hinkkanen
Asiantuntija, Suomen ympäristöopisto SYKLI
