Mitä tapahtuu, kun turvetuotanto päättyy, mutta alueelle halutaan löytää uusi, taloudellisesti kannattava ja ympäristön kannalta kestävä käyttötarkoitus?
Yksi mahdollinen vastaus on kosteikkoviljely, johon voidaan yhdistää myös biohiilen hyödyntäminen.
Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon (SuoLiike) -hankkeessa tutkittiin vuosina 2024–2026 näiden ratkaisujen mahdollisuuksia käytännön kenttäkokeessa Kouvolassa. Hanke on nyt päättynyt, ja syyskuun aikana julkaisemme blogeissa ja artikkeleissa sen keskeiset tulokset. Millaisia mahdollisuuksia kosteikkoviljely tarjoaa Suomessa, ja mitä opimme kokeiluista? Se selviää tässä Suon Reunalla -julkaisusarjassa.
Turvetuotannosta vapautumassa laajoja alueita muuhun maankäyttöön
Turvetuotannon nopea väheneminen on vapauttanut Suomessa jopa 90 000 hehtaaria alueita uuteen maankäyttöön. Samalla on noussut esiin tärkeä kysymys: mitä entisille turpeennostoalueille pitäisi tehdä? Tarve innovatiivisille ratkaisuille liittyy Suomen hiilineutraalisuustavoitteisiin, sillä turpeen käytöstä aiheutuvien päästöjen ja turpeen polton on vähennyttävä merkittävästi tai loputtava kokonaan. Myös Kymenlaaksossa on tulevaisuudessa jopa 2000 hehtaaria alueita, joille etsitään sekä elinkeinotoimintaa että ilmasto- ja ympäristötavoitteita tukevia uusia ratkaisuja. Huoltovarmuus tekijät nykyisessä epävakaassa maailman tilanteessa kuitenkin puoltavat turpeenpolton jonkinasteista jatkamista. Huoltovarmuuskeskus on perustanut turpeen varmuusvarastot (2022) sekä nykyisen hallituksen päätöksellä ne ylläpidetään vuoteen 2028 asti ja voidaan kriisitilanteissa ottaa käyttöön hallituksen luvalla.
Suoviljelyn rooli ennallistamisessa
Pohjoisten turvemaiden kestävä hallinta tasapainottamalla ympäristön eheys ja sosioekonomiset tarpeet on Euroopan tasolla hyvin tiedostettu ja parhaita ratkaisuja haetaan. Kansainvälisten tutkimusten mukaan kosteikkoviljelyllä eli paludikulttuurilla (tässä hankkeessa suoviljelyllä) on potentiaalia vähentää kuivattujen turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä verrattuna esimerkiksi ojitettuun maatalouteen ja turvetuotantoon. Samalla se tarjoaa uuden käyttömahdollisuuden turvetuotannosta poistuneille alueille.
Suoviljelyn kiinnostavuus perustuu siihen, että vedenpinnan nostaminen voi vähentää turpeen hajoamista, tukea luonnon monimuotoisuutta ja edistää hiilinielujen vahvistumista. Lisäksi suoviljelyssä tuotettua
biomassaa voidaan hyödyntää fossiilisten raaka-aineiden korvaajana. Vaikka kiinnostus aiheeseen kasvaa, tarvitaan edelleen lisää tutkimustietoa, mittaustuloksia kenttäkokeiden muodossa ja käytännön kokemuksia suomalaisista olosuhteista.
Biohiilen mahdollisuudet
Kuva, Bioenergia ry
Turvemaiden viljelyolosuhteet ovat haastavia johtuen maaperän ravinnepuutteista, alhaisesta pH:sta sekä vaihtelevista kosteusolosuhteista. Maanmuokkaus- ja viljelytoimilla voidaan aiheuttaa myös riski kasvihuonekaasupäästöjen kasvuun. Biohiili, huokoinen hiilimateriaali, voi auttaa näiden haasteiden ratkaisuissa, koska sillä on todettu suuri määrä erilaisia suotuisia vaikutuksia maaperässä, kuten kyky vähentää mikrobien (arkkien ja bakteerien) kasvihuonekaasujen tuottoa.
Biohiilen ominaisuuksia:
- Säilyy maaperässä satoja tai jopa tuhansia vuosia sitoen hiiltä
- Absorboi vedessä olevia liuenneita yhdisteitä kuten ravinteita ja voi edelleen luovuttaa niitä, jolloin se toimii hidasliukoisena lannoitteena. Käytännössä se on käyttökelpoisin yhdessä hiiliyhdisteiden kanssa (komposti, maa- ja metsätalouden sivuvirrat).
- Auttaa maaperän pH:n säätelyssä
Biohiili on merkittävä kiertotalouden tuote, joka valmistetaan esimerkiksi maa- ja metsätalouden sivuvirroista.
Biohiilen käytön edistäminen suoviljelyn kautta
Biohiilen käyttöä kannattaa edistää, koska se on monipuolinen ja arvokas biomassoista syntyvä materiaali, jota voidaan hyödyntää kestävässä kiertotaloudessa. Biomassoja biohiilen tuottamiseen löytyy Suomen maa- ja metsätalouden sivuvirroista. Puolet biomassan hiilestä saadaan kiinteinä hiiliyhdisteinä talteen pyrolyysissa ja estetään sen hajoaminen hiilidioksidiksi (CO2).
Huomioita
– Biohiilen tuotanto: pyrolyysi, 350–800℃ vähähappisissa olosuhteissa
– Muut tuotteet: pyrolyysiöljyt ja -kaasut
– Lämpötila vaikuttaa huokoisuuteen ja pinta-alaan
– Pyrolyysi lähtömateriaali vaikuttaa biohiilen laatuun
Koulutuksesta sanottua:
Tähän tekstiä…
Biohiilen laajempi hyödyntäminen edellyttää kuitenkin toimivia ja kustannustehokkaita levitysmenetelmiä, toimivia hiilimarkkinoita sekä biohiilen ilmastohyötyjen huomioimista hiilikrediittijärjestelmissä. Lisäksi tarvitaan lisää tietoa siitä, millä käyttömäärillä biohiili parhaiten tukee kasvien kasvua ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä erilaisissa viljelyolosuhteissa.
Biohiilen käytön yleistymiseen vaikuttavat myös maataloutta ja turvemaita koskevat ohjauskeinot sekä lainsäädäntö. Tällä hetkellä Bioenergia ry:n hiilijaostossa selvitetään biohiilen käyttöön liittyviä sääntelykysymyksiä ja käydään vuoropuhelua viranomaisten kanssa, jotta biohiilen rooli tunnistettaisiin nykyistä paremmin EU:n ja Suomen ympäristölainsäädännössä.
Biohiileen liittyy odotuksia erityisesti metaanipäästöjen vähentämisestä, hiilen pysyvästä varastoinnista sekä viljelyhyödyistä. Jotta biohiilen käyttö voisi kasvaa kaupallisesti merkittäväksi, tarvitaan myös luotettavaa sertifiointia ja kustannustehokkaita ratkaisuja eri käyttötarkoituksiin soveltuvien biohiilituotteiden tunnistamiseen ja hyödyntämiseen.
Tämä blogiteksti on seitsemäs osa Suon reunalla -blogisarjaa, jota julkaistaan Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon – SuoLiike -hankkeen aikana. Hanketta rahoittaa Kymenlaakson liitto Euroopan unionin Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF).
Lähdeluettelo
Auvinen, K., Heinonen, T., Johansson, A., Judi, J., Karhinen, S., Kopsakangas-Savolainen, M., Lehtoranta, S., Räsänen, S., Sankelo, P., Savolainen, H., Sederholm, C. & Soimakallio, S. (2020). Turpeen rooli ja sen käytöstä luopumisen vaikutukset Suomessa. Tekninen raportti. Sitra. https://www.sitra.fi/julkaisut/turpeen-rooli-ja-sen-kaytosta-luopumisen-vaikutukset-suomessa/
Bioenergia ry. (2024).
Turve ja turpeen käyttö Suomessa.
https://www.bioenergia.fi/tietopankki/turve/
Myllyviita, T., Grönroos, J., Mattila, T. & Lång, K. (2024).
Climate change mitigation potential of paludiculture in Finland: greenhouse gas emissions of abandoned organic croplands and peat substitution. Carbon Management, 15(1), 2365903. https://doi.org/10.1080/17583004.2024.2365903
Leinonen, T., Haanperä, O., Kohl, A., Landström, M., Hietaniemi, T., & Tynkkynen, O. (2020).
Turpeen käytöstä luopuminen: Keinoja Suomelle reilun siirtymän tukemiseen. Sitra. https://www.sitra.fi/julkaisut/turpeen-kaytosta-luopuminen/
Yrjälä, K. (2024).
Biohiili: Ravinnekierrätys.
Bioenergia ry, julkaisu 12/2024.
Lue myös muut Suon reunalla -blogisarjan kirjoitukset
Ensimmäinen osa: Suot turvetuotannon jälkeen – bisnestä vai luontoa?
Toinen osa: Biomassakasvin viljely kannattaa entisellä turvetuotantoalueella – ainakin ilmastohyötyjen näkökulmasta
Kolmas osa: Energiaturvetuotannon alasajo: haasteet ja uudet mahdollisuudet maankäytön muutoksessa
Kuudes osa: Hiilitaseen mallinnus vaatii lisää havaintodataa