Loppuvuodesta 2023 julkaistu Arja Kaasisen ja Ulla Myllyniemen Ulkona opettamisen käsikirja käsittelee ulko-oppimisympäristöissä tapahtuvan opetuksen teoreettista taustaa ja käytännön ohjeita. Tutkitun tiedon lisäksi mukana on myös pedagogisia lähestymistapoja havainnollistavia esimerkkejä. Käsikirjassa hypätään tutkimusmatkalle ulkona opettamisen mahdollisuuksiin.
Ulla Myllyniemi on luokan- ja erityisopettaja, kasvatustieteiden maisteri ja kouluttaja Suomen ympäristöopisto Syklissä. Hän on pitkään ollut mukana kehittämässä ulkona opettamista niin opettajana, kouluttajana kuin myös useissa ulkona oppimisen hankkeissa. Myllyniemi avaa kirjan syntyprosessia, tavoitteita ja ulkona oppimisen merkitystä alla olevassa haastattelussa:
Mikä kirjasta tekee ainutlaatuisen?
Kirja yhdistää käytännön tekemisen ja tieteellisen tutkimuksen ulkona opettamisen kentältä. Aiempi kirjallisuus on “Näin tartut toimeen” -tyyppistä, mutta nyt ensimmäistä kertaa liitetään mukaan teoreettinen tausta. Kirjan kirjoittamiseen on osallistunut yli neljäkymmentä ulkona opettamisen asiantuntijaa. Joukosta löytyy ulkona opettavia opettajia ympäri Suomen ja asiantuntijoita, kuten professoreja ja tohtoreita, lähes jokaisesta Suomen yliopistosta. Mukana on siis hyvin monipuolinen joukko kirjoittajia.
Mistä idea kirjan kirjoittamiseen syntyi?
Kyseessä on vuosien tuotos. Minulla on pitkään ollut ajatuksena, että ulkona opettamisesta pitäisi tehdä ihan kunnollinen julkaisu ja olen sitä ajatusta pallotellut vuosien varrella. Olen halunnut viedä ulkona opettamista eteenpäin, ja sitä olenkin kehittänyt käytännön työssä. Tapasin Suomen lasten metsäretkipäivän yhteydessä Arja Kaasisen (FT), joka oli omalla tahollaan pohtinut ulkona opettamiseen liittyvän kirjan kirjoittamista. Huomasimme, että mehän ajattelemme asioista ihan samalla tavalla ja lisäksi täydennämme toisiamme. Totesimme, että tämä on kirja, joka täytyy kirjoittaa juuri nyt. Näiden keskusteluiden pohjalta lähti rakentumaan Ulkona opettamisen käsikirja. Lähdimme suunnittelemaan runkoa, kirjoittamaan pohjatekstejä ja saimme PS-kustannukselta julkaisusopimuksen. Onhan se ollut aikamoinen matka, mutta olemme kyllä ylpeitä ja iloisia tästä järkäleestä.
Mikä on kirjan keskeisin tavoite?
Haluamme avata ulkona opettamisen pedagogiikkaa ja sitä, mihin se perustuu. Mielestäni ulkona opettaminen ymmärretään monesti hyvin suppeasti. Se mielletään helposti vain pariin oppiaineeseen liittyväksi, kuten ympäristöopin suoretkeen, liikunnan suunnistukseen tai talviretkeen nuotiotulille. Haluamme laajentaa käsitystä ulkona opettamisen merkityksestä ja mahdollisuuksista. Ulkona opettaminen ei ole vain yksi irrallinen menetelmä, vaan se kytkeytyy koko oppimisen prosessiin. Todellisuudessa ulkona oppimista voi hyödyntää kaikissa eri oppiaineissa ja useissa eri ulko-oppimisympäristöissä. Ulkona opettamisella on monta eri tasoa: se voi olla kevyttä piipahdusta ulkona tai koko vuoden mittainen projekti. Oppimisen kannalta tärkeää on kuitenkin luoda kytköksiä sisällä ja ulkona opittujen asioiden välille. Kun lähdetään ulos, otetaan mukaan aiemmin sisällä opitut asiat ja ulkona käsitellään jotain, joka sopii nimenomaan ulkoympäristöön. Ne opit viedään sitten takaisin sisälle. Näistä kytköksistä syntyy mahdollisuus laajempaan ja syvempään oppimiseen ja ymmärtämiseen.
Millaisia hyötyjä ulkona opettaminen tarjoaa?
Ulkona tapahtuva toiminnallinen oppiminen on ihmiselle luontainen tapa oppia jo kautta aikojen. Se katkaisee istuvan elämäntavan unohtamatta fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia hyvinvointivaikutuksia, joita luonto tarjoaa. Ympäristökasvattajalle keskeistä on myös ymmärrys maapallon tilanteesta. Opettajan tehtävänä on luoda yhteys ja kytkös luontoon, mikä mahdollistaa ymmärryksen luonnon toiminnasta ja ihmisten vaikutuksista maapalloon. Ulkona voidaan tutustua luonnon omiin systeemeihin ja pohtia, miten täällä maapallolla tulisi elää.
Luonnossa tapahtuvat tunnekokemukset synnyttävät muistijälkiä ja tarjoaa mahdollisuuden oppilaiden omaan oivaltamiseen. Ulkona tapahtuu myös omaehtoista oppimista, mikä voi jatkua välitunneille asti. Oppiminen on moniaistista eli parhaiten opitaan ja muistetaan, kun nähdään, kuullaan, haistetaan ja tehdään itse.
Tästä kaikesta syntyy ulkona opettamisen fuusiopedagogiikka. Tässä pedagogiikassa voivat fuusioitua opetettavat tiedonalat, oppimisympäristöt ja myös pedagogiset lähestymistavat. Opettamisen syvin ydin löytyy didaktisissa kohtaamisissa oppijan, opettajan ja oppiaineksen välillä. Näissä kohtaamisissa opettajan tehtävä on toisaalta suunnitella, mitä opetussuunnitelmasta olisi tarkoitus oppia, missä ympäristössä, millä opetusvälineillä ja materiaaleilla ja mitä pedagogiikkaa käyttäen juuri omaa ryhmäänsä ajatellen. Toisaalta ulkona luonto tarjoaa myös mahdollisuuksia oppia ja oivaltaa, eikä luonnon tarjoumia voi aina edeltä käsin suunnitella, ne voi vain ottaa vastaan ja antaa oppijoille mahdollisuus havainnoida ja tutkia. Fuusiopedagogiikassa siis voi opiskella teemoja ja aiheita useita oppiaineita yhdistellen, ja käyttäen niin sisä-, ulko- ja virtuaalisiakin oppimisympäristöjä, eriyttäen eri pedagogiikkoja ja menetelmiä oppijoiden ja tilanteiden mukaan parhaan oppimistuloksen saavuttamiseksi. Se edellyttää opettajalta syvää ymmärrystä niin omasta ryhmästään kuin opetussuunnitelmastakin, pedagogista osaamista ja pitkien oppimisprosessien ja oppimiskaarien muodostamista. Käytännössä ulkona opettamisen fuusiopedagogiikassa käytetään vahvuusperustaista positiivista pedagogiikkaa, joka antaa jokaisen oppijan loistaa ja kehittyä omalla tavallaan ja luoda hyviä sosiaalisia suhteita ryhmäänsä.
Miksi ulkona opettaminen on juuri nyt ajankohtaista?
Ihmiselle on luonnollista olla ulkona ja oppia ulkona. Nykyään vietämme paljon aikaa laitteilla, istumme liikaa ja olemme irtaantuneet ympäröivästä luonnosta. Ulkoympäristöjen käyttö tuo takaisin jotakin siitä, mikä on ihmiselle hyvin luonnollista aikojen alusta lähtien. Emme sulje pois digitaalisuutta, se on mukana meidän fuusiopedagogiikassamme. Virtuaalisuus on mahtava voimavara, kun sitä käyttää oikein. Halumme kuitenkin muistuttaa sitä että, jos haluamme luoda kytköksen tähän maailmaan oikeasti, sitä ei voida tehdä kaksiulotteisesti laitteiden välityksellä sisätiloista käsin. Tarvitsemme todellista yhteyttä ulkomaailmaan.
Millaisia oivalluksia toivot kirjan lukijalle?
Todella toivon, että kirja tarjoaisi lukijalleen ison oivalluksen ja uskalluksen lähteä kokeilemaan ulkona opettamista. Toivottavasti kirja tarjoaa ”wau”-elämyksen niin nykyisille kuin tuleville opettajille, että “tällä tavalla me halutaan sivistää lapsia”.
Toivoisin, että ulkona opettamisesta tulisi luonnollinen osa opetusta ja käytäntö jokaiseen kouluun. Ulkotunneilla voidaan oppia matematiikkaa, äidinkieltä, kuvaamataitoa – mitä vain. Kirjassa on kattava paketti käytännön ohjeita ja vinkkejä eri oppiaineiden opettamiseen. Kun mennään koulun pihalle tai kävellään kirjastoon, se on jo ulkona opettamista. Esimerkiksi yhteiskuntaopin tunnilla voidaan lähteä kävelykadulle ja tarkastella, minkälaisia yrityksiä siellä on. Veden tai lumen avulla voidaan opetella mittayksiköitä. Tai historia, voi vitsit. Kivetään kalliolle ja pohditaan, minne piiloudutaan, kun viikingit tulevat. Ja ulkona opitut asiat kytketään sisällä opittuihin asioihin. Se on kuin hämähäkin verkko: kahteen seittiin ei pahemmin jää kärpäset kiinni, mutta voimakkaaseen verkkoon tulee saalista.
Teksti & kuva: Ilona Nurmi
Ulkona oppimisen käsikirjan voi hankkia mm. PS-kustannukselta, Opettajan tietopalvelusta, Varhaiskasvatuksen tietopalvelusta sekä kirjakaupoista, ja se on myös saatavissa 41 kirjastosta tai kirjastoverkosta.