Ulkona opettamisen fuusiopedagogiikka on kuin taikapataa hämmentäisi

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – etenkin kun sanat ovat täysin vierasta kieltä vastaanottajille.

Tästä ajatuksesta sai alkunsa seuraava kuvaaja. Ulkona opettamisen käsikirja oli juuri tullut painosta, ja olin lähdössä Tokion kansainväliseen ulkona opettamisen tutkimuskonferenssiin (IOERC13), ja jouduin miettimään, kuinka kirjasta kertoisin, kun kädessä oli 500 sivua suomen kieltä ja konferenssikieli oli englanti. Kokosin siis kirjasta pääajatuksia ja piirtelin ulkona opettamisen fuusiopedagogiikasta rakennekuvan, jonka kuopukseni visualisoi minulle, ja sen avulla pääsin kirjasta kertomaan.
_{(Kaasinen & Myllyniemi toim. Ulkona opettamisen käsikirja, Santalahti-kustannus, 2023)} 

Tuo nuotiomalli alkoi elää omaa elämäänsä, ja on toiminut monen työpajan ja keskustelun pohjana, sekä nyt meneillään olevan Kestävyysosaamista ulkoluokkaan -hankkeen ensimmäisten webinaarien käytännön osan rakenteena. Nuotiomalli on joustava ja muokattava malli käytännön ulkona opettamiseen, sekä ulkona opettamisen perusteiden ymmärtämiseen. Tässä teille siitä lyhyt kuvaus ja käyttöohjeet. 

Nuotio perustetaan aina sopivalle paikalle ulos luontoon

Niinpä nuotiomallin pohjallakin on ihmiskuva ja käsitys luonnosta. Me emme ole erillisiä luonnosta, luonto ei ole meidän hallinnoitavamme resurssivarasto, ja me olemme vain yksi pieni osa suuresta lajikirjosta. Me tarvitsemme luontoa elääksemme, mutta luonto tulisi ihan hyvin toimeen ilman meitä. 

Nuotion pohjan muodostavat halot 

Polttoaineena, kaiken opettamisen ja oppimisen pohjalla löytyy useita eri syitä, mitä opetamme, miksi opetamme ja millä tavoin opetamme​. Nuotiomalli –kuvassa ne ovat polttopuita, jotka kuvaavat eri filosofioita ja kasvatuksia, eli perusteita ulkona opettamiselle. Pääpaino löytyy ympäristö- ja kestävyyskasvatuksesta, joihin liittyy kiinteästi biodiversiteetti- ja ilmastokasvatus, sekä yleisesti eettiset syyt että pyrkimys kasvattaa oppilaita ihmisenä täyteen mittaansa. Halkoja on enemmänkin kuin kuvassa. Nuotioon voisi lisätä muun muassa fyysisten, psyykkisten, sosiaalisten ja emotionaalisten perusteiden halot. Päivästä, tunnin aiheesta ja ryhmästä riippuen halkojen koko ja määrä vaihtelee. Yksi halko voi olla oikea tukkipuu ja toinen toimia lähinnä sytykkeenä. Jonain päivänä sytytetään oikea juhannuskokko, toisena pienet kynsitulet. 

Haloista nousevat pedagogiikkojen liekit 

Nuotiomallissa liekit ovat niitä pedagogiikkoja, joita opettaja käyttää juuri kyseisenä päivänä.​ Samoin kuin haloissa liekkien suuruus ja määrä vaihtelee päivästä, tunnin aiheesta ja ryhmästä riippuen. Jotkut pedagogiikat kulkevat aina mukana, jotkut taas valitaan teeman mukaan. Käytännössä aina mukana kulkevia pedagogisia liekkejä ovat kokemuksellinen oppiminen ja positiivinen pedagogiikka. Kokemuksellisen oppimisen oppimissykli (David Kolb, 1984) toimii konkreettisissa ulkoympäristöissä loistavasti. Reflektion merkitys, aktiivinen osallistuminen, käytännön soveltaminen ja henkilökohtaiset merkitykset tuovat vahvan taustan oppimiselle. Positiivinen pedagogiikka taas korostaa hyvien asioiden huomaamista, vahvuuksien korostamista, tunnetaitojen opettamista, resilienssin vahvistamista, yhteisöllisyyden edistämistä ja tulevaisuuteen suuntautumista.  Se antaa jokaiselle oppijalle luvan kehittyä ja oppia juuri sellaisena yksilönä kuin on. 

Muita ulos sopivia pedagogiikkoja on muun muassa seikkailupedagogiikka, joka hyödyntää seikkailuja, luontoympäristöjä, sosiaalisia taitoja ja elämyksiä oppimisen välineinä ja erityispedagogiikka, jonka monet elementit hyödyttävät jokaista oppijaa. Tällaisia elementtejä ovat esimerkiksi eriyttäminen, konkretisointi, tehtävien palastelu, oppimispolut, oppijan vahvuudet ja turvalliset rutiinit.  

Suurelle yleisölle vähän vieraampi pedagogiikka on Wild pedagogies, eli villinä suomennoksena ”villipedagogiikka”.  Wild pedagogies on oppimismenetelmä, joka pyrkii uudelleenmäärittelemään ihmisen ja ympäristön välisen suhteen. Se ei ole yksi yksittäinen pedagogiikka, vaan useita eri menetelmiä, joilla on sama päämäärä. Tässä ovat sen kulmakivet (Touchstones):​ 

1. Nature as Co-Teacher​​ 

2. Complexity, the Unknown, and Spontaneity​​ 

3. Locating the Wild​​ 

4. Time and Practice​​ 

5. Socio-Cultural Change​​ 

6. Building Alliances and the Human Community 

Ulos sopivia pedagogiikkoja on lukemattomia määriä, mutta listaan tähän vielä muutamia. Draama- ja taidepedagogiikat nousevat luovuuden, itseilmaisun, kulttuurisen ja esteettisen kasvatuksen kehittäjinä ja roolien kautta oppimisen mahdollistajina. Varga–Neményi menetelmä (VaNe)​ puhuu toiminnallisen matematiikan puolesta, Stem/Steam​-kokonaisuudet saavat aidoissa ympäristöissä uusia ulottuvuuksia, samoin kuin keksimispedagogiikka​. Kun listaan lisää vielä paikkalähtöisen opetuksen, eheyttämisen ja kokonaisopetuksen, on liekkimeri jo valmis, ja silti listasta jää uupumaan monta hyvää pedagogiikkaa. 

Pata muodostaa raamit opetukselle ​ 

​Opetussuunnitelma ja koulutuksen ja kasvatuksen tavoitteet muodostavat nuotiomallin padan​. Kun pata sisältää kokonaisuudessaan ekososiaalisen sivistyksen tavoitteet ja siihen pyrkimisen, kasvun ihmisenä ja kasvun hyvään elämään, voi todeta, että padalla on totisesti kokoa ja tavoitteita kerrakseen. 

Padan sisällä oleva liemi pitää sisällään opetustilanteen menetelmät ja didaktiikan​ 

Liemipohjan muodostaa opettajan valitsemat opetusmenetelmät sekä didaktiset kohtaamiset oppilaiden kanssa. Opetusmenetelmällä tarkoitetaan tässä opetuksen toteuttamis- tai työtapaa, opetusmetodia​. Opetusmenetelmän valinnan tarkoitus on aina tukea oppilasta ja oppimista parhaalla mahdollisella tavalla​. Samalla tunnilla voi siis olla useita erilaisia opetusmenetelmiä, esim. keskustelu parityönä, koko ryhmän peli, liikunnallinen yksilösuoritus, pienryhmätutkimus ja niin edelleen. Didaktiikka taas muodostuu opettajan, oppijan ja oppiaineksen välille. Tällöin opettaja, joka tuntee niin oppilaansa kuin oppiaineksenkin, pyrkii mahdollistamaan niin sanotussa didaktisessa kohtaamisessa kaikille parhaan tavan kohdata ja omaksua ne tiedot ja taidot, jotka ovat tavoitteenakin. Liemi pitää siis sisällään kaikki ne pedagogiset käytännön toimenpiteet, jotka tukevat ulkona oppimista. 

Reseptillä maustetaan liemi 

Niin kuin nuotiomallin muutkin osaset, myös ulko-oppitunnin resepti muodostuu useasta eri ainesosasesta​ ja reseptin ainekset vaihtelevat päivän, aiheen ja tilanteiden mukaan​. Silti niin kuin hyvissä resepteissä, perusainesosat on aina mietitty etukäteen​. Kuitenkin luonnon tarjoumat, oppijoiden mielenkiinnon kohteet, sääilmiöt ja joskus silkka sattuma antaa aihetta muokata reseptiä. Ulkona opettamisen taikajuoman tähtiaines syntyykin usein hetkeen tarttumalla. 

Fuusiopedagogiikan taikajuoma on valmis 

On hyvä ymmärtää, että vaikka teemat, opetuspaikat, metodit, materiaalit, jopa luokkakin olisi sama, on jokainen opetuskerta ainutkertainen​.
Siksi fuusiopedagogiikan taikajuomakin on koostumukseltaan joka kerran erilainen​ ja muokkaantuu ainutkertaisten tilanteiden mukana, muistaen myös villipedagogiikasta Nature as Co-Teacher -ajattelun, eli luonnon ottamiseksi mukaan kanssaopettajaksi. 

Jokainen ulkona opettava opettaja saa siis leikkiä hieman Asterixista tuttua tietäjää Akvavitixia ja luoda oman taikajuomansa. Mikä riemu, kun taikajuoma vaikuttaa luokkaan ja jokin upea ja ainutlaatuinen oppimiskokemus syntyy. Jokin sellainen, joka ei olisi voinut syntyä pelkästään sisällä. 

Blogin kirjoittaja

Ulla Myllyniemi

Ulla toimii Suomen ympäristöopisto Syklin Ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen kouluttajana ja ulkona oppimisen asiantuntijana. Lisäksi hän on Ulkona opettamisen käsikirjan toinen toimittaja.