”Mahtava ulkoluokkapäivä taas takana!”, ”Voi, mitä kaikkea ulkopäiväämme mahtuikaan!”, ”Kyllä meillä oli mukavaa!”
Ehkä olet nähnyt tämäntyyppisiä postauksia somessa? Niihin usein liittyy mitä herkullisimpia kuvia ja tunnelmia. Itsekin olen niitä someen julkaissut, tarkoituksena tehdä ulko-opetusta näkyväksi ja viedä ulkoluokkailun ilosanomaa eteenpäin.
Viime aikoina mieleen on kuitenkin juolahtanut, että toimiiko se niin kuin toivottiin? Vai olisiko sillä kuitenkin myös kääntöpuoli? Saako se aikaan pikemmin reaktion, että vain mahtavat ulkoluokkapäivät ovat hyviä ja niitä kehtaa somessa julkaista? Entäpä ne tavalliset ja turvalliset? Ovatko ne riittävän hyviä? Ja entä jos olen vasta aloittelija – olenko silloin riittävän hyvä ulko-opeksi?
Tähän haluaisin heti julistaa suureen ääneen: Kyllä, kuka lienetkin! Olet riittävän hyvä ulko-opeksi juuri sellaisena kuin olet! Jokainen meistä on. Sinä, joka olet opettanut ulkona jo vuosia, ja jolla on mukanaan huikean suuri kokemus- ja materiaalipankki. Sinä, joka teet hiljaista, tasaisen laadukasta ulko-opetusta, etkä pidä siitä ääntä. Sinä, joka vasta aloittelet ja kokeilet, kuinka tämä sinun pedagogiikkaasi ja persoonaasi istuu. Me kaikki olemme riittävän – ei kun: hyviä ulko-opeja! Sitä me olemme!
Kokeneet ulkoluokkailijat kertovat: Ilman arkea juhlahetket eivät nouse esiin
Ulko-opetusta mietittiin myös Etelä-Suomen alueviraston ja Syklin yhdessä järjestämässä Ulkoluokka opettaa -webinaarissa 9.12. Siellä oli monta upeaa ja monipuolista esitystä kokeneilta ulkoluokkailijoilta, ulkona toimijoilta ja tutkijoilta. Vaikka meillä oli kaikilla jo pitkä kokemus ulkona oppimisesta, jokaisen puheenvuorosta löytyi se näkökulma, että kaiken ei tarvitse olla suurta ja mahtavaa. Vähempikin riittää.
Joskus tulee totta kai tähtihetkiä, ja niistä saa iloita, mutta niin puheenvuoroissa kuin paneelissa nousi esille vahvasti se, että arkea ja tuttuja rutiineja saa – ja pitää olla – tähtihetkien välissä. Itse asiassa ilman arkea eivät juhlahetket nouse esiin.
Tällaisia vinkkejä esiintyjät toivat puheenvuoroissaan esille, ja ne sopivat yhtä lailla niin aloitteleville kuin jo pidempään ulkona opettaneille:
Arja Kaasinen, biologian didaktiikan yliopistonlehtori ja vahva ulko-opetuksen puolestapuhuja, nosti esiin havaintojen teon löytämisen ja sitä kautta luonnosta lumoutumisen. Siihen ei tarvita tutkintoja, täytyy vain oppia näkemään ympärilleen. Se on luontoyhteyden alku. Jos annat oppilaillesi tämän lahjan, olet jo antanut paljon!
Niina Mykrä, Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton toiminnanjohtaja ja tutkija, puhui myös luontoyhteydestä, ja siitä, että pienestä voi alkaa. Hän myös nosti esiin materiaalipankki Mappan, josta jokainen ulkona toimija voi löytää vinkkejä ja ideoita, sekä valmista materiaalia ulkoluokkailuun. Näin ainakin yksi este poistuu. Tukea ulkona oppimiseen voi saada myös LYKE-verkoston luontokoulutoimijoilta.
Jenni Hietanoro, pitkän linjan ulkoluokkailija, luokanopettaja ja ympäristökasvattaja, haluaisi kannustaa ihan kaikkia ulos. ”Luokaa itsellenne rutiinit, niin helpottaa!” Itse hän oli aloittanut ulko-opetuksen luontomandaloista ja kanamunakenno-opetuksesta. Ja yhäkin ne ovat hyviä välineitä ulko-opetukseen! Jenniä voit seurata instagramissa.
Kai Nihti, erityisopettaja ja oikea konkari ulko-opena, aloittaa viikon aina ulkona. Siellä on hyvä vaihtaa kuulumisia ja aloitella viikon oppimistehtäviä toiminnallisesti itse kokeillen. Myöhemmin on hyvä jatkaa tehtäviä sisällä, kun aiheeseen on jo omakohtaisia kokemuksia ja oivalluksia.
Aulikki Laine, kokenut kouluttaja, oppikirjailija ja nykyään myös lukion ja yläkoulun biologian opettaja, muistuttaa, että monista oppikirjoista löytyy suoraan vinkkejä ja menetelmiä, jotka sopivat joko suoraan ulkoluokkailuun, tai on helposti sinne muunnettavissa! Varttuneempien oppilaiden kanssa hän on huomannut ”walk and talk” -menetelmän toimivuuden. Siinä voidaan pareittain tai pienryhmissä jutellen joko kerrata läksyt tai vaikka pohtia jo opittua.
Matti Halmetvaara, tuttu Ulos oppimaan! ja Ulkoloikka -kirjoistaan, kertoi aloittaneensa ulko-opetuksen miettimällä kaikki tutut leikit ja pelit, jotka voisi viedä ulos. Hän muistuttaa, että kynnys ulos menemiseen kannattaa asettaa riittävän alas, niin jaksaa viedä luokkaa ulos säännöllisesti ja joskus panostaa sitten enemmän.
Satu Mälkiä, lähes koko opettajauransa ulkoluokkaillut luokanopettaja ja ympäristökasvattaja, muistuttaa, että ulko-opetuksessa pärjää hyvin joko ihan luonnonmateriaaleilla tai jopa ilman materiaaleja. Hän muistuttaa myös niin opettajan kuin oppilaiden vahvuuksien käyttämisestä ulkona.
Anu Männistö, luonnossa muutenkin viihtyvä luokanopettaja ja ympäristökasvattaja, puhui lämmöllä ulko-opetuksen aloittamisesta. Hän itsekin aloitti ulkoluokkailun vain menemällä metsään, tekemällä majoja ja tuomalla leikin mukaan sinne. Siitä oli hyvä jatkaa tarkemmin ohjattuihin tehtäviin ja sovittaa ulko-opetus omaan luokkaansa ja kouluunsa sopivaksi. Ja jos eräily on sydäntä lähellä, siitä saa vaikka vapaavalintaisen kurssin!
Milla Tuormaa, luontokoulu Naakan valovoimainen tähti, painottaa sitä, että voi aloittaa siitä osa-alueesta mikä itseä kiinnostaa – esimerkiksi monikulttuurisen ryhmän kanssa voi aloittaa vaikka maisemien ja pikku yksityiskohtien kehystämisestä, ja jatkaa siitä eteenpäin. Milla myös muistuttaa, että ulko-opetus on yhdessä ihmettelemistä ja löytämistä, aina ei opettajan tarvitse tietää vastauksia. Millan löytää myös osoitteesta kiertavaluontokoulu.fi.
Mari Parikka-Nihti Suomen Ladusta toi esille Suomen Ladun tarjoamat kurssit, koulutukset sekä vinkit, joista saa jotain kättä pitempää ulos vietäväksi. Lasten ja perheiden ulkoiluvinkit – Suomen Latu
Sanna Jahkola edusti Ulko-opet ry:tä, ja puhui verkostoitumisen hyödyistä ja voimasta, ja muistutti Ulko-opeilla olevan paikallistoimintaa jo ympäri Suomea.
Syklin edustajista Satu Jovero kertoi mahdollisuudesta kouluttautua ympäristökasvattajaksi ulko-opetuspainotuksella, ja samalla verkostoitua, vaihtaa ajatuksia ja ideoita ja löytää uutta omaan opettajuuteensa.
Virpi Jussila nosti esille kaiken sen tarjonnan, jonka Sykli on Ulkoluokka- ja Ilo kasvaa ulkona -hankkeiden aikana kehittänyt, ja joiden tuotokset ja materiaalit ovat ihan kaikkien saavutettavissa ja löydettävissä #ULKOLUOKKA– ja Ilo kasvaa ulkona -verkkosivuilta. Virpi myös muistutti Syklin koulutuksista.
Näistä vinkeistä jokainen voi ottaa omakseen sen, joka puhuttelee itseä eniten. Opettaja kun tekee työtä omalla persoonallaan, hän muokkaa joka tapauksessa vinkit itselleen sopiviksi.
Pihakasveja ja lumijälkiä tutkimaan
Seminaarin myötä palasin itse ajatuksissani ajassa taaksepäin, siihen aikaan ja niihin tunnelmiin, joita minulla oli, kun aloittelin omaa ulko-opetustani. Silloin se alkoi erityisopettajana niistä luonnollisista asioista, jotka opitaan oikeasti paremmin ulkona, aidossa ympäristössä, itse havainnoimalla ja kokeilemalla.
Syksyllä tutkittiin koulun pihalla pihakasveja ja opittiin tunnistamaan niitä siellä, kun kirjat eivät puhutelleet. Talvella mentiin ulos etsimään lumijälkiä, että pystyttiin ymmärtämään kuinka pienet ovat lumikon jäljet tai suuret hirven jäljet. Kierrätystä harjoiteltiin kävelemällä oikeasti roskien kanssa kierrätyspisteelle, ja lajittelemalla ne siellä. Viuhkasuunnistukseen piiloteltiin rasteille opeteltuja asioita. Ja tietysti tehtiin ne asiaankuuluvat syys/talvi/kevätretket.
Luonnon portti on aina auki
Sitten aloiteltiinkin jokaviikkoinen, säännöllinen ulko-opetus, johon sisällytettiin jo kaikki mahdolliset aineet. Sekin alkoi pienestä, materiaaleja ei ollut paljoa edes tarjolla, vaan niitä tehtiin sitä mukaa kun tarve tuli. Pikkuhiljaa oma pedagogiikka ulkona kehittyi ja monipuolistui. Tekemällä oppi ja kokemus opetti. Mutta pienestä se lähti, ja nyt ulko-opettajuus on vienyt jo täysin mennessään.
Aina voi oppia uutta, mutta silti toivoisin, että jokainen kantaa alusta asti mukanaan tunnetta, että teemme yhdessä huikean upeaa ja arvokasta työtä. Kehottaisin vielä, että verkostoidu! Ota mukaan kollegasi ja tehkää ulko-opetusta yhdessä, niin on kevyempää! Älä anna kenenkään sanoa sinulle, ettet olisi riittävän hyvä. Sillä sinä olet.
Mennään yhdessä opettamaan ulos iloisin mielin: luonnon portti on meille kaikille aina auki!
Ulla Myllyniemi, kouluttaja ja ulko-ope, SYKLI
Kuvat: Ulla Myllyniemi ja Ann-Kristin Fransman