Olen toisiaan pohtinut, miltä tuntuisi, jos generatiivinen tekoäly suljettaisiin tänään. Huomaan, että tällainen skenaario saisi minut tuntemaan suurta surua, sillä se tarkoittaisi, että moni fiilistelemäni tulevaisuuden suunnitelma tai unelma katoaisi tai vaikeutuisi sen myötä. Huomaan, että generatiivisesta tekoälystä on tullut minulle henkilökohtaisesti tärkeä työväline.
Olen hyödyntänyt generatiivista tekoälyä ja kuvageneraattoreita niiden ilmestymisen jälkeen päivittäin niin työelämässä kuin omassa arjessanikin. Testaan niillä erilaisia asioita päivittäin, toimisikohan tämä tai tämä, taipuisikohan tekoäly tähän tai tähän. Pääsääntöisesti se taipuu hyvin, todella moneen asiaan. Tunne on aika vapauttava, itsevarma ja toisinaan suorataan kaikkivoipainen.
Tekoäly auttaa minua työni suunnittelussa, avaa ja opettaa minulle vaikeita asioita selkokielisesti ja ideoi kanssani opetussisältöjä. Se tuo työhöni nopeutta, kyvykkyyttä ja avartaa ajatteluni rajoja ja vie minua uusien aihealueiden äärelle. Se on myös auttanut poistamaan työni esteitä ja tuonut turvaa epävarmuuden keskellä.
Kuitenkin samaan aikaan kun nautin teknologian tuomista mahdollisuuksia, en voi olla miettimättä sen laajempia vaikutuksia ihmiskuntaan. Historiamme on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka teknologista kehitystä on käytetty sekä hyvään, että pahaan. Niin, mikä onkaan ihmisen tai työntekijän rooli tekoälyn aikakaudella? Johtaako tämä kaikki lopulta kaaokseen ja anarkiaan? Entä mitä tapahtuu internetille tekoälyn myötä? Maailman talousfoorumi arvio riskiraportissaan, että vuonna 2024 mis- ja disinformaation määrä tulee kasvamaan räjähdysmäisesti. Alamme olla tilanteessa, jossa emme tiedä, mikä on totta ja mikä ei.
Luin juuri myös jutun Intian ensimmäisestä humanoidi tekoälyrobottiopettajasta Iriksestä, joka oli pukeutunut kauniiseen purppuran punaiseen sariin ja luokassa vierailulla. Iriksen tehtävänä on personoidan opetusta ja voimaannuttaa oppilaita, Hänet on opetettu antamaan opetusta varhaiskasvatuksesta lukioon asti.
Vaikka tekoäly tuo mukanaan monia haasteita, haluan uskoa ja keskittyä, sen hyvää tekeviin mahdollisuuksiin. Tekoäly on keskeinen osa henkilökohtaista ja ammatillista kasvuani, ja toivon, että se voi olla yhtä merkityksellinen myös kaikkien muiden tämän blogin lukijoiden elämässä.
Kirjoittaja Maarit Pihkala on Suomen ympäristöopisto Syklin ympäristö- ja kestävyyskasvatustiimin kouluttaja, joka tykkää testata uusia teknologioita työssään niiden eturintamassa.
