Lokakuun 19. päivänä 2024 vietetään Maailman käymäläpäivää. Vesihuoltoverkoston ammattilaisena tämä päivä saa minut pohtimaan vesihuollon tilaa ja tulevaisuutta – niin haasteita kuin mahdollisuuksia. Olen perehtynyt alan ajankohtaiseen kirjallisuuteen ja tutkimuksiin ja käsittelen näitä teemoja myös Suomen ympäristöopisto Syklin vesihuollon ammattitutkinnon ja erityisammattitutkinnon, eli ”Putkimestari”-koulutuksen puitteissa. Tavoitteeni on jakaa vesihuollon uusinta tietoa kentällä toimiville ammattilaisille, jotta heidän käytössään olisi paras tieto ja käytännöt.
Vaikka Suomen vesihuoltojärjestelmät kuuluvat maailman parhaimpiin, menneiden vuosikymmenten kehitys muistuttaa siitä, että edistys ei ole itsestäänselvyys. Vielä muutama vuosikymmen sitten jätevesien käsittely oli alkutekijöissään, ja uimista jouduttiin kieltämään monissa kaupungeissa jätevesien saastuttamissa vesistöissä. Vuonna 1961 säädetty vesilaki edellytti ensimmäistä kertaa lupien hakemista jätevesien purkamiselle, ja vuonna 1974 voimaan tullut jätevesimaksulaki lähes kaksinkertaisti jätevesimaksut. Suomi oli edelläkävijä näin tiukassa maksulainsäädännössä ja Tapio Katko, Petri Juuti sekä Riikka Juuti ovat käsitelleet aihetta uusimmassa Vesitalous-lehdessä. Jätevesimaksujen korotukset hyväksyttiin aikanaan laajasti, sillä saastumisen vaikutukset olivat jo ilmeisiä niin näkyvinä kuin haistettavinakin.
Vesihuoltoverkostojen saneeraustarpeet ja rahoituspaineet
Suomessa ollaan nyt tilanteessa, jossa suuri osa vesihuoltoverkostoista on tulossa saneerausikään. Vuonna 2002 vedenjakeluverkostoa oli noin 107 000 kilometriä ja viemäriverkostoa noin 50 000 kilometriä. Näistä kilometreistä ennen vuotta 1970 oli rakennettu noin 18 000 km vesijohtoverkostoa ja 10 000 km jätevesiviemäriä. Siitä lähtien on vuosittain rakennettu keskimäärin 1 800 km vesijohtoa ja 800 km viemäriverkkoa. On laskettu, että nykyinen saneeraustahti on riittämätön verkostojen hyvän kunnon säilyttämiseksi. Vesilaitosyhdistyksen selvityksen mukaan vesijohtoverkoston investointiennusteen tulisi kasvaa vuoteen 2040 mennessä yli 500 prosenttia ja viemäriverkoston noin 450 prosenttia. Näiden investointien rahoitus voi tarkoittaa vesimaksujen huomattavaa korotusta.
(Berninger K., Piila N. & Vahala R. (2018). Johdanto teoksessa Berninger K., Laakso T., Paatela H., Virta S., Rautiainen J, Virtanen R., Tynkkynen O., Piila N., Dudovik M., & Vahala R. (2018) Tulevaisuuden kestävä vesihuolto – ennakointi, ohjaus ja järjestäminen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 56/2018)
Haasteena investointien riittävyys
Olen pessimistinen sen suhteen, että tarvittava kasvu toteutuisi arvioidun tarpeen mukaisena. Silti uskon, että korkeatasoinen vesihuoltomme on mahdollista säilyttää ja tämä edellyttää merkittäviä lisäinvestointeja ja toiminnan tehostamista erityisesti verkoston kunnon kartoituksen avulla. Kun käytettävissä on tarkempaa tietoa verkostojen todellisesta tilasta, voidaan saneeraukset kohdistaa ajoissa kriittisimpiin kohteisiin. Näin saamme saneerausta tarvitsevat verkostot kuntoon ennen kuin häiriöitä ehtii ilmetä. Erilaisia kuntotutkimusmenetelmiä on jo tarjolla ja niitä tulee jatkuvasti lisää. Näiden systemaattinen käyttö sekä tiedon huolellinen tallennus ovat tärkeitä saneerausten suunnittelussa, ja tekoäly saattaa tuoda tähän helpotusta lähivuosina.
Ennakoivaa kunnossapitoa kohti
Kuntotutkimuksen ohella kunnossapitoon on syytä panostaa nykyistä enemmän, jotta verkoston todellinen elinkaari saavuttaa tai jopa ylittää suunnitellun käyttöiän ilman merkittäviä vaurioita. Riikka Parvela esittää tänä vuonna valmistuneessa ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössään mallin ennakoivasta kunnossapidosta, jossa hyödynnetään kuntoon perustuvaa tietoa. Tämä voisi olla ratkaisu siirtymiselle korjaavasta kunnossapidosta ennakoivaan. Toiminnan laajentaminen on mahdollista, kun toimintatapoja kehitetään ja tehostetaan.
Kohti kestävää ja tehokasta vesihuoltoa
Näiden toimenpiteiden avulla on mahdollista pitää vesihuolto korkeatasoisena tulevaisuudessakin. Investoinnit ovat väistämättömiä, mutta strateginen ennakointi, kunnon tarkka seuranta ja ennakoiva kunnossapito voivat tuoda helpotusta sekä kustannuksiin että toimintavarmuuteen. Vesihuolto on yksi yhteiskunnan keskeisimmistä palveluista, ja sen kehittämisen tulee perustua ajantasaiseen tietoon ja jatkuvaan parannustyöhön.
Olisiko mahdollista, että vesimaksuja uudistettaisi ja korotettaisi tarvittavalle tasolle ennen kuin huononevan kunnon aiheuttavat häiriöt tulisivat yhtä ilmeiseksi vedenkäyttäjille, kuin 50 vuotta sitten?
Kirjoittaja
Annukka Soinola
asiantuntija, vesihuolto- 044 7498642
- annukka.soinola@sykli.fi