Ilmastonmuutoksesta kerrotaan jo tarpeeksi ja sen vaarat tiedostetaan hyvin. Miksi katastrofin torjuminen etenee niin hitaasti? Suurin syy on psykologinen, sanoo HSY:n ilmastoseminaarissa helmikuussa puhunut psykologi Per Espen Stoknes. (Katso Stoknesin inspiroiva TED-puhe täältä » )
Katastrofeihin keskittyvä viestintä saa aikaan torjuntaa. Stoknes luetteleekin useita esteitä ilmastoviestin vastaanottamisessa.
Ilmiö tuntuu etäiseltä ja abstraktilta
Kaikki tapahtuu jäätiköillä tai kaukana ajallisesti. Ongelma on abstrakti ja seuraukset tuntuvat vielä epäkonkreettisilta.
Lisäksi ilmiön kokoluokka on valtava. Siksi ihmiset kokevat, ettei asiaan pysty vaikuttamaan.
Dissonanssi: kun muut eivät toimi, en minäkään
Kognitiivisella dissonanssilla tarkoitetaan kahden ristiriitaisen kognition kokemista. Ilmastonmuutos voidaan kieltää, vaikka tietoa on saatu. Elämme kaksoiselämää, koska asia tuntuu epämiellyttävältä.
Kaksoiselämään myötävaikuttaa oman elämäntapamme vertailu muihin. Kun naapuri mennä porskuttaa isolla autolla ja lentää lomille, omilla ponnisteluilla ei tunnu olevan merkitystä.
Tarjotut ratkaisut eivät tue omaa identiteettiä
Ilmastonmuutos on myös identiteettikysymys. Esimerkiksi yksilön oikeuksien korostaminen ja konservatiiviset asenteet verojen nostamista kohtaan voivat tuntua tärkeämmiltä kuin ilmastonmuutoksen torjunta.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta viesti saataisiin perille?
Ilmastokeskustelu on tuotava lähelle ihmisiä
Tarvitaan lisää puhetta siitä, miten ilmastonmuutos koskee meitä kaikkia.
Positiivisten esimerkkien voima on suuri. Jos naapurit hankkivat sähköauton tai aurinkopaneelit, se herättää keskustelua ja kiinnostusta. Esimerkiksi Oslossa sähköautot leviävät nimenomaan naapurien esimerkin voimalla.
Katastrofiviestinnästä on siirryttävä voimaannuttaviin ratkaisuihin
Jokaista pelkoa herättävää viestiä kohden pitäisi tarjota kolme positiivista uutista. Haluamme syödä herkullisia vegeburgereita, työllistyä vihreisiin yrityksiin, nauttia turvallisesta yhteiskunnasta ja uusista ammatillisista kehitysmahdollisuuksista.
Yksinkertaiset, kaikkia koskettavat toimenpiteet voimaannuttavat toimimaan. Lisäksi on saatava positiivista palautetta ja tietoa siitä, kuinka paljon teemme jo nyt ilmaston hyväksi.
Ilmastoaktivismille on luotava positiivinen identiteetti
Aivomme rakastavat tarinoita. Siksi tarinat arjen ilmastosankareista muuttavat tapaamme ajatella.
Stoknes muistutti lopuksi, että ilmastonmuutosta ei torjuta yksittäisillä teoilla, mutta ajattelutavan muutos luo paineen muuttaa yhteiskuntia myös rakenteellisesti.
Toivoa on
Kaiken kaikkiaan seminaari oli toiveita herättävä. Ilmastonmuutoksen valtavat mittasuhteet ovat lannistavia ja aikataulu kiireinen. Kuitenkin työ on alkanut ja keinoja ilmiön torjumiseksi ja seurausten lievittämiseksi on jo olemassa. Tärkeintä on yhteiskunnallinen päätöksenteko, jotta saamme tarvittavat muutokset koskemaan kaikkia elämän aloja. Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta keskeiset kaupunkiympäristöt ovat muutoksen ytimessä.
Kirjoittaja: kouluttaja Pauli Vennervirta