Maailma on myllerryksessä. Nopeat muutokset ravistelevat demokratiaa, yhteiskuntia, ympäristöjä ja muuttavat sitä maailmaa, johon olemme kasvaneet ja jonka varaan olemme maailmankuvamme ja identiteettimme rakentaneet. Nyt kestävyysmurroksen kynnyksellä, ihmiskunnan lippulaivatuote – vaihtuviin tilanteisiin muovautuva kulttuuri – tarjoaa meille työkaluja ja mahdollisuuksia nopeaan sopeutumiseen!
Miten pystymme sopeutumaan muutoksiin?
Muutoksiin sopeutumisen kannalta on olennaista tapahtuvatko asiat hitaasti vai nopeasti. Pitkässä juoksussa muutoksiin sopeutuminen maapallolla on tapahtunut luonnonvalinnan ja biologisen evoluution kautta. On kuitenkin keskeistä oivaltaa, että sopeutuminen biologisen evoluution avulla vaatii toteutuakseen aikaa. On toinenkin tie. Käyttäytymisen muutoksilla ja oppimisen kautta eliöt voivat sopeuttaa toimintaansa tarvittaessa nopeastikin, toki kukin laji omien rajoitustensa ja mahdollisuuksiensa puitteissa
Kulttuuri mullisti ihmisen evoluution
Ihmiselle kulttuurin kehittyminen tarjosi uudenlaisen tavan sopeutua elämään maapallolla. Pystyimme tuottamaan toimintamalleja, jotka johtivat merkittäviin muutoksiin jo yhden sukupolven aikana.
Käyttäytymistään muokkaamalla ihminen on selviytynyt useista täpäristä tilanteista ja ajanjaksoista. Kulttuurievoluutiossamme tapahtuneiden jättiharppausten ansiosta olemme selviytyneet. Maata viljellen ja paikoillemme asettuen olemme kyenneet kasvattamaan ja ruokkimaan yhä suurempaa ihmismäärää. Myöhemmin fossiilisten polttoaineiden käyttöönotto ja siihen liittyneet innovaatiot mahdollistivat paljon ja kiihdyttivät kulttuurievoluutiomme entistä hurjempaan nousukiitoon. Nykyelämässä olemme pyrkineet monin tavoin eristämään itsemme luonnonvoimien vaikutuksilta ja ryhtyneet viettämään lähes kaiken aikamme itse luomissamme ympäristöissä.
Olemme kestävyysmurroksen äärellä
Muuttuva maailma edellyttää meiltä jatkuvaa sopeutumista. On kuitenkin jälleen aika loikata. Olemme uuden harppauksen, kestävyysmurroksen, äärellä. Kestävyysmurroksella tarkoitetaan ”nopeaa kokonaisvaltaista käännöstä kestämättömästä elämäntavasta kestävään elämäntapaan”.1 Esimerkiksi Suomen ympäristökeskus SYKE on nostanut kestävyysmurroksen vauhdittamisen toimintansa strategiseen ytimeen.
Entä toisiko tämä askel mukanaan samalla myös lisää merkityksellisyyttä ja hyvinvointia? Enemmän ajatusta, vähemmän hukkaan heitettyä energiaa ja materiaaleja? Tämä loikka ratkaisee, tulemmeko me olemaan hyviä esi-ihmisiä tulevaisuuden sukupolville.
Kehittyvä kulttuuri on muovannut ja muuttanut ympäröivää luontoa, mutta myös meitä. Kulttuuri on sopeutumisen avain. Kulttuuria voidaan kuitenkin ymmärtää monin eri tavoin. Kestävyysmurroksen suhteen seuraava kolmitasoinen tapa hahmottaa kulttuuria2 on ollut itselleni hyödyllinen:
- Arjen tasolla kulttuuri tarkoittaa elämäntapoja – eli tapoja elää ja toimia yhdessä. Puhumme syömisestä, asumisesta, liikkumisesta, pukeutumisesta… ja tavoista tuottaa niitä ratkaisuja, joita elämiseen tarvitaan!
- Seuraavalla tasolla puhumme aikaisemmilta sukupolvilta kertyneen viisauden eli kulttuurin siirtämisestä seuraaville sukupolville. Kuinka tietoja, taitoja ja sivistystä välitetään eteenpäin? Tässä tärkeässä roolissa ovat mm. koulutus ja erilaiset opetusmenetelmät, mutta myös yhteiskunnalliset muistiorganisaatiot kuten kirjastot ja museot.
- Kolmanneksi on ns. uutta luova kulttuuri kuten taide ja tiede, jotka tuottavat uutta henkistä sisältöä. Ne herättelevät ja koskettavat, tuovat uutta tietoa ja uusia menetelmiä ihmiskunnan hyväksi.
Kestävyysmurroksen aikaansaamiseksi tarvitsemme mukaan näitä kaikkia kulttuurin tasoja ja osa-alueita!
Kulttuuri ei ole pysyvää
Usein kuulee ihmisten sanovan, että jokin on ”osa kulttuuriamme”. Puhumme kulttuuristamme niin kuin näin olisi aina ollut tai tulisi aina olemaan. Todellisuudessa yhteiskunnat ja kulttuurit ovat alati liikkeessä. Arvot ja elämäntavat ovat muuttuneet ja ovat muuttumassa. Pieniltä näyttävät muutokset muuttuvat yhä merkittävämmiksi, kun aika kuluu.
Meille ihmisille on ongelmallista, ettemme näe, emmekä kovin hyvin ymmärrä, viimeisten kahden vuosisadan aikana tapahtuneita muutoksien mittasuhteita. Ihmisen mittainen elämä on vertailun kannalta haastava. Syntymän hetkellä jokaisen muisti lähtee nollasta, ja jokainen sukupolvi määrittelee ”normaalin” omien kokemustensa pohjalta. Vaikka tietoa tulee, se ei ole omakohtaista eikä välttämättä kosketa. On hyvä muistaa, että me jätämme jäljen, joka elää vielä, kun muut muistot meistä ovat haalistuneet.
Minkälaista tulevaisuutta ja kulttuurisia muutoksia Sinä haluat tavoitella omassa työssäsi tai omassa elämässäsi? Millaisen jäljen Sinä haluat jättää?
Kirjoittaja on Syklin ympäristö- ja kestävyyskasvattaja Satu Jovero. Hän on ympäristötieteilijä ja luokanopettaja, jota kiehtovat erityisesti ihmiskunnan kulttuurievoluutioon sekä käyttäytymisen muutoksiin ja niiden lainalaisuuksiin liittyvät teemat. Hän toimii myös vastuukouluttajana museo- ja kulttuurialelle suunnatussa ympäristökasvattajan koulutusohjelmassa.
SYKLI on juuri käynnistänyt historiansa ensimmäisen Ympäristökasvatuksen koulutusohjelman museo- ja kulttuurialan painotuksella. Mukana on sekä taiteentekijöitä, tärkeiden muistiorganisaatioiden edustajia, että ympäristökasvatuksen kovaksikeitettyjä moniottelijoita. Koulutusohjelman aikana tulemme aktiivisesti etsimään uusia tapoja ja ympäristökasvatuksellisia menetelmiä kestävyysmurroksen mahdollistamiseksi ja siihen tähtäävän kulttuurievoluution kiihdyttämiseksi yhteiskunnassa.
1 Lähde: SYKE – Kestävyysmurros!
2 Alkuperäinen lähde: Kulttuurin käsite | Opetushallitus (oph.fi)