Kirjoitustaito. Olit suurenmoinen keksintö ja palvelit ihmiskuntaa upeasti yli viidentuhannen vuoden ajan. Mutta emme tarvitse sinua enää.
Kunnia kirjoitustaidon keksimisestä taitaa kuulua muinaisille sumerilaisille hiukan yli 5000 vuoden taakse. Nuolenpään (kolmion) muotoisia kirjoitusmerkkejä luotiin painamalla niitä kirjoitustikulla puolipehmeään savitauluun, joka sitten kovettuessaan ikuisti kirjoittajansa viestin. Lähes samanaikaisesti muinaiset egyptiläiset kehittivät hieroglyfinsä. Kovin nopeaa ei ollut kirjoittaminen tälläkään menetelmällä.
Nopeutta kirjoittamiseen saatiin ajan mittaan yksinkertaistamalla merkkijärjestelmiä ja siirtymällä paperin käyttöön kirjoitusalustana, piirtimienkin samalla kehittyessä.
Koneet tulevat
1800-luvun loppupuoliskolla keksitään kirjoituskone, jonka myötä päästään jo kaikkien 10 sormen käyttöön. Samalla kirjoitusnopeus kasvaa merkittävästi. Tietokoneiden mukanaan tuomat sähköiset näppäimistöt nopeuttavat kirjoittamista myöhemmin vielä lisää.
Seuraava merkittävä kehitysaskel on 2010-luvulla vähitellen yleistyvä puheentunnistus. Tekoäly on viimein saapunut kirjoittajan avuksi. Nyt ei tarvita enää käsiä eikä sormiakaan. Kirjoitusnopeuden merkittävin rajoitin on nyt ajatuksen kulku. Puhenopeudessa kyllä useimmiten löytyy, mutta ajatuksen juoksuttaminen sujuvaksi tekstiksi vaatii sentään pohdintaa ja harkintaa ja manuaalista jälkieditointia.
Vain muutama vuosi puheentunnistuksen yleistymisen jälkeen ollaan siirtymässä jo seuraavalle tasolle. Generatiivinen tekoäly tuottaa varsin sujuvaa tekstiä suhteellisen suppeilla kehotteilla, jotka voidaan kirjoittamisen sijaan sanellakin. Samalla hoituu leijonanosa hitaasta ja usein vaivalloisestakin ajatustyöstä.
Otetaan esimerkki
Haluan tuottaa tekstin aiheesta ” Miten organisaatioiden kannattaa hyödyntää keskustelevaa tekoälyä omassa sisäisessä oppimisessaan?”. Käytän ensin Googlen Bardia ja pyydän tekstin noin 3000 merkin mittaisena. Teksti syntyy Bardilta vain muutamassa sekunnissa. Teksti ei ole mielestäni kuitenkaan kovin laadukas ja pyydän samaa kirjoitelmaa maksulliselta GPT4 tekoälyltä. Nyt kirjoitusnopeus on selvästi hitaampaa, ehkä noin 50 merkkiä sekunnissa. Mutta tämäkin on jo sellainen nopeus, että en kykene lukemaan noin nopeasti ja ”kuuntelunopeuteni” on vielä tätäkin hitaampaa.
Hyvästit ajattelunkin taidolle?
Vuosituhansia vanha hitaan kirjoittamisen ongelma näyttää nyt äkkiä ratkenneen. Tekoäly hoitaa lauseen muodostuksen kieliopillisesti kutakuinkin oikein. Samalla hoituu myös aikaa vievä lähteiden etsiminen ja niiden läpikäynti. Koko prosessin nopeutuminen saattaa olla tuhansia prosentteja, siis monikymmenkertainen.
Olemme kovin äkkiä kovin isojen kysymysten äärellä. Miten ihmisen ajattelu pidettäisiin yhä edelleen kirjoitustyössä mukana? Vai onko niin, että annetaan koneen hoitaa myös kirjoitteluun liittyvät ajatustyöt, kun se kerran tuntuu sujuvan niin etevästi ja nopeasti. Sitä paitsi kirjoittamamme tekstit päätyvät yhä useammin koneiden lukemiksi. Kone käy tekstin läpi – ehkä vain sekunnin osissa – ja imaisee sen samalla omaksi opetusaineistokseen. Mikäli teksti tulkitaan riittävän merkitykselliseksi, kone voi välittää siitä esim. 30 sekunnin mittaisen tiivistelmän ”inhimilliselle isännälleen”
Ihmiselle jäisi lähinnä jonkinlainen supervisorin rooli; aloitteenteko ja toisinaan epäilyttävien faktojen tarkistaminen. Tällaiseen maailmaan siirtymisessä olisi kyllä omat houkutuksensa – ja sudenkuoppansa. Ainakin on aihetta kysyä, kuka veisi tällaisessa maailmassa ja ketä. Kuka on lopulta isäntä ja kuka renki?
Kirjoittaja Ari Laitala työskentelee Suomen ympäristöopisto Syklissä asiantuntijana. Hän on perehtynyt tekoälyyn vuodesta 2016 alkaen.
