Reilut kolme kuukautta omat varastomme riittivät. Sunnuntaina 6.4. Suomen omat varastot on syöty tai kulutettu loppuun ja meidän on ruvettava etsimään resursseja muualta. Jotta voimme vielä yhdeksän kuukautta jatkaa elintasollamme, otamme velkaa muilta mailta ja tulevilta sukupolvilta.
Ylikulutuspäivä kuvaa luonnonresurssien käyttöä ja uusiutumista
Ylikulutuspäivä ei ole mikään absoluuttinen asia, vaan se on laskennallinen tapa havainnollistaa kulutuksemme suuruusluokkaa. Ylikulutuspäivä on se päivä, jolloin ekologisesta jalanjäljestämme tulee Suomen biokapasiteettia suurempi.
Biokapasiteetti tarkoittaa planeettamme maa-alueiden ja merien kykyä tuottaa biomassaa. Eri maa-alueilla ja merialueilla on erilainen potentiaali: jotkut alueet tuottavat paljon, jotkut eivät tuota ollenkaan. Biokapasiteetti mitataan globaalihehtaareissa. Globaalihehtaari on hehtaari, joka tuottaa biomassaa planeetan keskiarvon verran. Eri hehtaarit tuottavat erilaista biomassaa: on metsiä, kalavesiä, laidunmaata ja maanviljelyä.
Ekologinen jalanjälki taas mittaa, kuinka monta tuottavaa hehtaaria tarvitsemme kulutuksemme ylläpitämiseen. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa, kuinka monta hehtaaria tarvitaan tuottamaan kaiken mitä tarvitsemme ja absorboimaan kaikki tuottamamme jätteet (mukaan lukien kasvihuonekaasupäästöt).
Suomalaisen ekologinen jalanjälki on 5,2 globaalihehtaaria. Maailman keskiarvo on 2,7 globaalihehtaaria. Tästä 60 % on hiilijalanjäljestä johtuvaa eli se määrä hehtaareita, jotka tarvitaan sitomaan hiilipäästömme. Kestävä taso olisi 1,5 globaalihehtaaria per henkilö.
Ylikulutuspäivä mittaa vain sitä, minkä ihmiskunta tarvitsee oman kulutuksensa kattamiseen. Budjettiin ei ole laskettu, mitä luonto itse, esimerkiksi luonnon monimuotoisuus, tarvitsee.
Maailman ylikulutuspäivä julkaistaan 5. kesäkuuta, maailman ympäristöpäivänä. Vuonna 2024 maailman ylikulutuspäivä oli 1. elokuuta.
Laskennan tekee Global Footprint Network.
Tavoitteena irtikytkentä
Ongelmana on, että talousjärjestelmämme tarvitsee toimintaansa aina vain enemmän luonnonvaroja. Lineaarisessa talousjärjestelmässä neitseelliset luonnonvarat hupenevat ja jätteet kasautuvat ja kukaan ei ota vastuuta siivoamisesta. Yhteiskunnallisessa keskustelussa talous on yliedustettuna ja ympäristö jää sen jalkoihin. Siitä unohtuu äärimmäisen tärkeä seikka: hyvinvointimme ja taloutemme on tiukasti riippuvainen luonnosta. Emme voi odottaa ympäristökysymysten kanssa, kunnes ”talous on paremmalla tolalla”. Me emme tule saamaan taloutta paremmalle tolalle ilman ympäristökriisien ratkaisemista.
Tällä hetkellä talouskasvu on tiukasti kytketty luonnonresurssien kulutukseen. Tavoitteena on, että esimerkiksi siirtymällä vihreään talouteen ja kiertotalousjärjestelmään, saisimme irtikytkettyä talouskasvun luonnonvarojen kulutuksesta.
Kenen vastuulla ratkaisut ovat?
Onko tämän kriisin ratkaisemisen vastuu yksilöllä, jonka pitäisi yksinkertaisesti kuluttaa vähemmän? Vai poliitikoilla, joilla on valta ohjata yhteiskunnan kehitystä? Vai yrityksillä, joiden toiminta ajaa yksilöitä kuluttamaan aina vain enemmän ja jotka käärivät kulutuksesta syntyvät rahat?
Vastaus on: meillä kaikilla on vastuu. Vastuu, joka suuruudeltaan vertautuu aina meillä olevaan valtaan.
Yksilöillä on vastuu tehdä ekologisesti kestäviä valintoja omassa arjessaan, niiltä osin joihin hänellä on valtaa. Yksilöllä on vastuu toimia kestävästi työssään.
Voisin laittaa tähän ehdotuksia, kuinka voit pienentää ekologista jalanjälkeäsi työssäsi tai vapaa-ajallasi. Mutta sinähän tiedät nämä jo. Jos et ole tehnyt kestäviä muutoksia arkeesi, se ei johdu siitä, ettetkö tietäisi, mitä pitää tehdä.
Sen sijaan kannustan sinua kasvattamaan kädenjälkeäsi. Yksilöllä on myös vastuu vaikuttaa: äänestää, lähteä ehdolle, tuoda tärkeitä asioita yhteiseen keskusteluun, vaikuttaa omiin läheisiin, ottaa yhteyttä päättäjiin, allekirjoittaa tai tehdä kansalais- ja kuntalaisaloitteita ja muuttaa normeja. Vastuu olla vastaamatta markkinointiseireenien kutsuun, joka on niin kovin voimakas.
Kuva Schutterstock.
Yksilön vastuuta ei saa kuitenkaan korostaa liikaa, eikä varsinkaan saa käyttää sitä peittämään suurempaa vastuuta, joka on poliitikkojen ja yrityspäättäjien harteilla.
Poliitikoilla on suurempi vastuu, sillä heillä on valtaa muuttaa rakenteita. He voivat heikentää (tai vahvistaa) kulutusseireenien laulua tai muuttaa sitä. He voivat tasata pelikenttää niin, että kestävästi toimiville yrityksille tulee markkinaetua. On muistettava, että poliitikotkin ovat vain ihmisiä. He ovat olleet niitä yksilöitä, jotka ovat halunneet vaikuttaa isommin.
Yritysjohdolla on vastuu muuttaa oman laivansa suuntaa. Ongelmana on, että lineaarisen talouden mukaan toimivat yritykset käärivät liian suuria voittoja tällä hetkellä. He ovat ulkoistaneet ympäristöhaitat yhteiskunnalle, jättäneet siivoamisen muille, samalla kun itse rikastuvat. Voitot ovat yksityisiä, tappiot yhteisiä. Poliitikkojen ja kansalaisten on vaadittava, että peli ei toimi näin.
Mikä on hyvää elämää?
Monesti ekologisesti kestävästä elämästä puhutaan kurjuuden ja luopumisen narratiivin kautta. Meillä on ympärillämme enemmän yltäkylläisyyttä kuin ikinä aikaisemmin. Silti yhä useampi kokee yksinäisyyttä, mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet ja yhteiskuntamme perusrakenteet tuntuvat horjuvan pahoinvoinnin takia. Paikkaamme kulutuksella jotain ihan muuta ihmisen tarvetta.
Ehkä sen sijaan, että katsomme elämäämme ja mietimme, mistä pitää luopua, meidän pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä ja miettiä: mistä rakentuu onnellinen elämä.
Tutkimusten mukaan onnellisuutta lisää muun muassa: altruismi, yhteisöllisyys, sosiaaliset suhteet, ystävälliset teot, anteeksi antaminen, flow-kokemukset, liikunta, hyvät unet ja unelmien tavoittelu. Nämä asiat vapauttavat ihmisten mielihyvähormoneja oksitosiinia, endorfiineja, dopamiinia ja serotoniinia.
Pitkän aikavälin onnellisuus vaatii kuitenkin työtä, sinnikkyyttä ja markkinointiseireenien laulun jatkuvaa poissulkemista. On paljon helpompi ostaa asioita ja näppäillä somea (aktiviteetteja, joista toki vapautuu dopamiinia) kuin meditoida tai rakentaa ystävyyssuhteita.
Yhteisöllisyys on individualistisessa kulttuurissamme hupeneva luonnonvara. Muiden ihmisten kotkotukset voivat ottaa pattiin – siksi vähennämme ihmiskontaktien määrää. Esimerkiksi asumme mieluummin yksin kuin muiden kanssa. Paitsi kunnes tapaamme ”sen oikean”, jonka pitäisikin sitten täyttää yksin yhteisöllisyyden tarpeemme. Vaikka lyhyellä aikavälillä muiden kotkotukset voivat ärsyttää, pidemmällä aikavälillä ihmiskontaktien puuttuminen alentaa merkittävästi onnellisuuttamme.
Siis sen sijaan, että neuvoisin sinua tänä ylikulutuspäivänä vähentämään autoilua tai lihansyöntiä, annan nämä vinkit ekologisesti kestävämpään elämään:
- Tee tänään jokin hyvä teko toiselle. Ideoita saat vaikka täältä: www.randomactsofkindness.org
- Anna itsellesi aikaa unelmoida isosti. Jos ei olisi mitään rajoitteita, miten, missä ja kenen kanssa haluaisin asua? Minkä uuden taidon haluaisin oppia?
- Soita ystävälle, kutsu ystävä käymään – äläkä ota paineita tarjottavista
- Tee jotain liikuntaa, josta pidät
Kirjoittaja on osaamispäällikkö Aura Piha, joka työskentelee Syklissä kestävän kehityksen kouluttajana ja verkkopedagogiikan asiantuntijana. Hänen vastuullaan on Ammattilaisen kädenjälki -verkkokurssialustan kehittäminen sekä Toiminnan kehittäminen kestävällä tavalla -tutkinnonosatiimin vetäminen. Aura kouluttaa laaja-alaisesti kestävään kehitykseen liittyvissä tutkinto- ja tilauskoulutuksissa.
Lähteet: Earth Overshoot Day, Tilastokeskus, Global Footprint Network