Ilmastonmuutokseen sopeutumisen tarve tiedostetaan suomalaisissa kunnissa, mutta käytännön toimissa tarvitaan vielä panostusta.
Ongelmana ei ole tiedon saatavuus, vaan tiedon vieminen käytännön toimiin. Kunnissa on tarvetta vahvistaa yhteistyötä asiantuntijoiden, johdon ja päätöksentekijöiden välillä. Vasta silloin ilmastonmuutokseen sopeutuminen voidaan aidosti integroida osaksi kuntien strategista johtamista ja pitkäjänteistä kehittämistä.
Nämä havainnot ilmenevät IKAROS-hankkeen vuoden 2026 alkupuoliskolla tekemästä selvityksestä, joka perustui kyselyyn Uudenmaan kunnille ja taustamateriaaleihin.
Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) vuonna 2025 julkaistun raportin mukaan ilmastonmuutokseen sopeutumistyötä tehdään monissa kunnissa. Vaikka tietoisuus ilmastoriskeistä on kasvanut merkittävästi, sopeutumistoimien järjestelmällinen toteuttaminen vaihtelee huomattavasti kuntien ja toimialojen välillä.
IKAROS-hankkeessa toteutettiin keväällä 2026 ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva kysely Uudenmaan alueen kunnille käytännön tuen tarpeen selvittämiseksi. Kyselyyn vastasi 24 asiantuntijaa, jotka työskentelevät muun muassa kaavoituksen, ympäristöpalveluiden, infrastruktuurin, hallinnon, rakennusvalvonnan ja kuntajohdon tehtävissä. Vastaajia oli 11 eri Uudenmaan kunnasta.
Tietoa on laajasti saatavilla
Kyselyn perusteella kuntien asiantuntijat hakevat aktiivisesti tietoa ilmastonmuutokseen sopeutumisesta.
Lähes kaikki vastaajat (95,8 %) ilmoittivat käyttävänsä julkisia ja virallisia tietolähteitä, kuten SYKEn, ministeriöiden ja kansallisten ohjeistusten tarjoamaa materiaalia. Myös ammatilliset verkostot, kollegat, koulutukset, tieteellinen tutkimus sekä kuntien omat ohjeet ja materiaalit olivat laajasti käytössä.
Kuntien työntekijöillä on saatavilla runsaasti tietoa ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja sitä myös hyödynnetään aktiivisesti. Tieto ei silti muutu tehokkaasti käytännön toimiksi.
Taloudelliset ja hallinnolliset esteet korostuvat
Kun vastaajilta kysyttiin ilmastonmuutokseen sopeutumisen suurimmista esteistä, vastaukset olivat huomattavan yhteneväisiä.
Taloudelliset tekijät nousivat yleisimmäksi haasteeksi: yli puolet vastaajista (58 %) mainitsi rahoitukseen liittyvät kysymykset merkittäväksi esteeksi. Lisäksi lähes joka toinen (46 %) mainitsi poliittisen päätöksenteon esteeksi ilmastonmuutoksen sopeutumistoimille.
Lisäksi kyselyssä haasteina nousivat henkilöstöresurssien riittämättömyys ja osaamisen puutteet. Reilusti yli kolmannes vastaajista (38 %) mainitsi nämä molemmat tekijät.
Hallintoon liittyvät esteet korostuivat vastauksissa. Kunnissa tiedetään usein varsin hyvin, mitä pitäisi tehdä, mutta käytännön toteutusta vaikeuttavat resurssien niukkuus, toimenpiteiden priorisointi sekä sopeutumistoimien sisällyttäminen osaksi päätöksentekoa ja arjen toimintaa.
Pullonkaulana ei ole tietoisuus vaan toimeenpanokyky.
Sopeutuminen on vahvempaa teknisissä toiminnoissa kuin strategisissa prosesseissa
Kyselyssä tarkasteltiin myös sitä, kuinka hyvin ilmastonmuutokseen sopeutuminen on integroitunut kuntien eri toimintoihin.
Tulosten perusteella ympäristötoimi sekä suunnitteluun liittyvät toiminnot arvioitiin kaikkein valmiimmiksi ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta. Sen sijaan investointeihin liittyvät toiminnot ja strateginen päätöksenteko arvioitiin keskimääräistä alhaisemmiksi.
Monet sopeutumistarpeet havaitaan alun perin kaavoituksen, ympäristöalan ja teknisten asiantuntijoiden toimesta. Käytännön toteutus riippuu kuitenkin viime kädessä investointipäätöksistä, budjettien kohdentamisesta, poliittisesta tuesta sekä pitkäjänteisestä strategisesta suunnittelusta.
Hyvin tunnistetut ja perustellut sopeutumistoimet voivat jäädä toteutumatta tai niiden vaikutukset voivat jäädä rajallisiksi, jos teknisen asiantuntemuksen ja päätöksenteon välinen yhteys jää heikoksi.
Artikkelin kirjoittaja
Neda Rezvani
Neda toimii Syklissä asiantuntijana eri projekteissa.
Kirjoitus on osa IKAROS – IlmastoKestävä rakennetun ympäristön osaaminen -hanketta. Hanke on EU:n osarahoittama ja se toteutetaan 1.11.2025 – 31.10.2027.