Opetushallituksen rahoittamassa Meidän paikka –opettajien täydennyskoulutuksessa on kuluneen syksyn aikana uudistettu koulujen ankeita tiloja yhteistyössä oppilaiden ja opettajien voimin. Koulutuksen ideana on ollut elävöittää koulun ankeinta tilaa ja samalla oppia kestävää muotoilua ja luovaa teknologiaa – kädentaitoja, taiteita ja tieteitä. Näistä aiheista on järjestetty erilaisia työpajoja syksyn aikana ja samaan aikaan opettajat ovat koulussa toteuttaneet isompia ja pienempiä oppimiskokonaisuuksia koulutuksen teemoista. Koulutuksen ovat järjestäneet yhteistyössä Syklin kanssa luovan teknologiaoppisen Mehackit, Trash Design -toimisto Dodo, sekä Arkkitehtuurin tiedotuskeskus.
Monialainen yhteistyö koettiin erittäin onnistuneeksi niin kouluttajien kuin koulutukseen osallistuneiden opettajienkin kesken. Ennalta hieman irralliseltakin tuntuneet aiheet nivoutuivat syksyn aikana luontevaksi kokonaisuudeksi, jonka myötä oppilaat opettajiensa avustuksella tekivät erilaisia tilanmuutosprojekteja koulutukseen osallistuneissa kouluissa. “Olemme tosi ylpeitä tästä koulutuksesta, jossa välillä tunnelma oli parhaimmillaan kuin festareilla. Sellaisen opetuksen toivomme siirtyvän myös oppilaille.” totesi Isa Kukkapuro-Enbom fiiliksestä työpajoissa.
Jaana Räsänen Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksesta (Archinfo) teki kouluvierailuja yhteistyössä Syklin Niina Rossin ja Maria Runosen kanssa ja auttoi opettajia ideoimaan tilanmuutosprojekteja sekä arkkitehtuurin että pedagogisesta näkökulmasta. Sanna Reponen Mehackitista koulutti opettajia tekemään mm. valotaidetta ohjelmoinnin avulla ja Dodon Isa Kukkapuro-Enbom ja Henrik Enbom opastivat kuinka “roskasta” voi luoda taidetta ja onnistuneita sisustuskokonaisuuksia.
Jokainen työpaja toteutettiin teemaan sopivassa paikassa. Tilat oli valittu tarkoituksella siten, että lähes jokainen kohde oli kokenut äärimmäisen käyttötarkoituksen muutoksen. Ensimmäinen demopaja tosin pidettiin Syklin tiloissa Malmilla, joka puolestaan sai toimia työpajana toimiston sijaan. Toinen demopaja pidettiin Mestaritalossa Helsingin Punavuoressa. Fazerin vanha tehdas oli muuttunut tasokkaaksi työympäristöksi luovalle luokalle, jossa tehtiin valaisinaihioita ja Arduino-ohjelmointia innostavassa tunnelmassa.
Varsinainen koulutuskokonaisuuden aloitus ja isompi työpaja luentoineen vedettiin kaksipäiväisenä työpajasessiona Maria 01 Start-up keskittymässä. Entinen sairaala on nykyään yritys- ja ajatushautomo, jonka arkkitehtoninen miljöö on historiallisen kiinnostava. Seuraava fyysinen workshop toteutettiin ”tosielämän start-upissa” eli pienessä Studio Ratakadussa. Kuuden nuoren luovan yrittäjän yhteinen työhuone oli kuin täyteen sullottu luokka. Siellä toteutettiin sekä valaisinpaja että tuolin muodonmuutos. Tämän jälkeen opettajat kokoontuivat kuulemaan case-esimerkkejä oppilaiden kanssa toteutetuista tilaprojekteista maailman toiseksi vanhimmalle Arkkitehtuurimuseolle Helsinkiin.
Loppukaronkan näyttämönä toimi Helsingin vanhoilla veturitalleilla toimiva valokuvastudio Photopartners. Jälleen mieleenpainuva miljöö, jossa alkuperäinen veturien korjaaminen on vaihtunut muotivalokuvaukseen ja catering-toimintaan. Tilaisuudessa saimme kuulla koulujen terveiset ja tuotokset, sekä palautetta kokonaisuudesta. Opettajat kokivat koulutuksen hyödyllisenä erityisesti oppiainerajojen välisen yhteistyön näkökulmasta. Kiitosta saivat myös raikkaat näkemykset ja ideat, sekä toiminnallisuus. Oppilaiden näkökulmasta koulutuskokonaisuuden nähtiin auttavan havainnoimaan ympäristöä uudella tavalla ja näkemään vaikutusmahdollisuuksia omassa ympäristössä. Myös kestävän kehityksen käsite avautui uudella tavalla ja ryhmätyötaidot kehittyivät.
Koulutuksen järjestäjän näkökulmasta hieno tulos on sekin, että valtaosassa kouluista kerrottiin menetelmien jääneen pysyvästi käyttöön ja uusia suunnitelmia tuleville vuosille luotiin jo. Tästä olivat samoilla linjoilla myös Dodon Isa ja Henrik, jotka kiteyttivät kokemuksensa näin: ”Uskomme, että kokonaiselämykset tarjosivat opettajille ideoita omien tilojensa tuunaamiseen ja oppilaiden kanssa suunnitteluun. Lopputulokset ainakin viittaavat siihen. ”
Kirjoittajat: Maria Runonen, Isa Kukkapuro-Enbom ja Niina Rossi
Kuvat: Isa Kukkapuro-Enbom ja Henrik Enbom