Ennen 1900-lukua ei Suomessa jätehuoltoon juurikaan panostettu. Suuri osa jätteestä oli biohajoavaa ja se sijoitettiin tunkioille. Muutkin jätteet saatettiin kaivaa kuoppaan tai viedä suolle tai metsään, ”pois näkyviltä”. Tarve järjestetylle jätteenkäsittelylle ei ollut kovin suuri. Teollistumisen myötä jätteen laatu muuttui ja jätemäärät lähtivät kasvuun, eikä niitä ollut enää helppo hävittää. Lainsäädännön asettamat vaatimukset kaatopaikoille ovat myös muuttuneet. ”Mitä tapahtui kaatopaikoille?” Lue koko juttu tästä >>
Toukokuussa ilmestyneessä Maankäyttö-lehdessä on julkaistu Syklin asiantuntija Maria Törnin juttu ”Mitä tapahtui kaatopaikoille?”
