Nostetaan kierrätysaste digitalisoimalla jäte

Suomen tulisi nostaa kierrätysastettansa kahdessa vuodessa yli 10 prosenttiyksikköä – onko tavoite saavutettavissa? EU:n asettaman tavoitteen mukaan kierrätysasteen pitäisi olla vähintään 55 % vuonna 2025. Uusimman tilaston mukaan Suomen yhdyskuntajätteen kierrätysaste oli 44,6 % vuonna 2023. Lukema on mittaushistorian korkein. Toisaalta lukema tarkoittaa myös, että 55,4 % jää kierrättämättä. Tekemistä siis riittää vielä, mutta tuoko digitalisaatio ratkaisun tähänkin ongelmaan.

Haasteena kierrätys

Kierrätys on vaikea liiketoiminnan laji. Siihen erikoistuneiden yritysten toiminta on säädeltyä ja ympäristöluvanvaraista. Säädökset muuttuvat ja niiden ennakointi on hankalaa. Merkittävää osa jätemateriaalista ei vielä ole hyödynnettävissä kaupallisesti kannattavalla tavalla. Valtaosa Suomen jätteestä on suhteellisen kevyttä, mutta tilaa vieviä (muovi, pahvi) ja kuljetusetäisyydet eri keräyspisteiden välillä voivat olla pitkiä. Muovijätettä on myös vaikea lajitella.

Myös biojätteen lajittelu takkuaa edelleen, vaikka sitä on kerätty jo pitkään. Vuonna 2021 sekajätteestä biojätettä oli noin 37 % kaikkien kiinteistötyyppien osalta. Helsingin seudun ympäristöpalveluiden vuoden 2022 tietojen perusteella alueella syntyvästä biojätteestä 60 % ei lajitella asianmukaisesti. Eli apua tarvitaan, mutta mitä voisi tehdä?

Yksi digitalisaatio, kiitos!

Data on uusi öljy. Mitä enemmän ja tarkempaa dataa on tarjolla kierrätettävästä materiaalista, sitä paremmin koko prosessi toimii. Kuulostaa mukavan suoraviivaiselta, mutta jotta dataa voidaan hyödyntää, pitää se ensin luoda. Sen pitää olla tarkkaa, kattavaa, ajantasaista, luotettavaa. Toisin sanoen, laadukasta.

Digitalisaatiolla pystytään tehostamaan koko prosessia. Tiedetään materiaalin ominaisuudet, koostumus, laatu ja alkuperä. Eli mitä on tulossa (tunnistettavuus, ennakoitavuus, sijainti), kuinka paljon ja minne (materiaalien tarjonta, kysyntä, saatavuus). Resurssien käyttö tehostuu, joka taas pienentää kustannuksia. Nämä luovat pohjaa uusille kiertotalouden innovaatioille, yritysten yhteistyö ja kestävä kehitys edistyvät. Digitalisaatiolle on asetettu suuret odotukset.

Ratkaisuja olemassa

Big data, tekoäly, lohkoketjut ja fyysisten laitteiden verkkoyhteys eli IoT. Tämä teknologiabingo tulee olemaan ratkaisevassa osassa kiertotalouden toteutuksessa. Näillä voidaan ennakoida, organisoida, vähentää, tarjota tarkkaa dataa ja luoda arvoa.

Entä millaisia esimerkkejä on olemassa? Pohjois-Pohjanmaalta näitä löytyy. Siika-, Pyhä-, Kala- ja Lestijokilaaksoissa 16 kunnan alueella toimiva Vestia Oy muutti toimialueen kuntien lajittelupihat suurimmaksi osaksi itsepalveluasemiksi, joissa henkilökunta etäyhteyden avulla neuvoo ja valvoo asiakkaitaan. Vuonna 2022 Vestia valjasti tekoälyn avuksi valitsemaan oikean lajitteluohjeen esineille.

Oulussa vuonna 2025 järjestettävillä asuntomessuilla mukana oleva Kiertokaari Oy toteuttaa älykkään rumpukannen, jonka avulla pystytään seuraamaan tarkasti syntyvän polttokelpoisen jätteen määrää. Kannessa on anturi, joka kertoo roska-astiaan heitetyn pussin tilavuuden tai painon.

Oululainen M-Technology Oy on kehittänyt kiertotalouden digitalisaatioon ratkaisuja tietojen saatavuuden ja käsittelyn avulla. He tukevat energiateollisuuden, vesihuollon sekä huolto- ja asennuspalveluiden prosesseja ja erityistarpeita mobiilisti.

Myös Oulusta oleva jätehuollon edistäjä Wastebook Oy on kehittänyt umpikaivon ja jäteastian kanteen kiinnitettävän pinnanmittaussensorin, jonka avulla saadaan reaaliaikaista tietoa jäteastian täyttöasteesta. Tämän avulla keräämisen voi tehdä juuri silloin, kun astia on täynnä. Kun täyttöastetta seurataan pilvipalvelun avulla, niin kuljetus voidaan optimoida mikä vähentää hiilidioksidipäästöjä ja välttää puolityhjien astioiden tyhjennys.

Oulun ammattikorkeakoulun Biotalouden Digi Pilotit (BioDiPi) -hankkeessa on kehitetty ratkaisuja muun muassa ruokahävikkiin. Hankkeessa on kehitetty sovellus jolla edistetään kauppojen ja ylijäämäruokaa hyödyntävien yritysten tiedonkulkua. Sovelluksen avulla hedelmä- ja vihannesosastojen myyntiin kelpaamattomat tuotteet saadaan paremmin kiertoon ja kuljetuksien päästöt vähentyvät. BioDiPi -hankkeessa kehitetyt sovellukset ovat IT- ja biotalousalueiden yritysten vapaassa käytössä.

Digitaalisen kiertotalouden kiemurat

Aikaisemmin mainittu laadukas ja tarkoitukseen sopiva data on ihan oma petonsa. Se on monen tekijän vyyhti, jonka haasteina ovat muun muassa materiaalien moninaisuus.

Esimerkiksi muovin erottelu sekajätteestä ja erilaisten muovityyppien erottelu toisistaan. Lisävaikeutta tulee siitä, että erityyppisiä muoveja voi käyttää samaan tarkoitukseen. Toinen esimerkki on elektroninen jäte. Se sisältää arvokkaita metalleja, kuten platinaa, kultaa ja hopeaa sekä myrkyllisiä aineita kuten lyijyä, elohopeaa ja kadmiumia.

Sitten, jos puhutaan digitalisaatiosta kokonaisuutena ja siihen liittyvistä haasteista kiertotaloudessa, nousee esiin muutama keskeinen ongelma, kuten tiedonhallinta. Yritykset tuottavat valtavan määrän dataa koko ajan ja siitä pitäisi löytää se oleellinen. Digitaalisten tekniikoiden yhdistäminen, kuten tiedonkeruu, integrointi, data-analyysi ja tietojen automatisointi. Jätteiden digitalisaatiota kehitettäessä tulevat nopeasti vastaan kustannukset ja liiketoimintamallien puutteet. Tietoturva sekä huoli teknologian turvallisuudesta haittaavat uusien toimintatapojen omaksumista. Kaikki nämä muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden, joka vaatii paljon onnistuneessa digitalisaation hyödyntämisessä kiertotaloudessa.

Blogin kirjoittaja

Antti Lämsä

asiantuntija

• 040 530 7373
• antti.lamsa@sykli.fi

Antti Lämsä työskentelee Syklissä projektiasiantuntijana ja erikoistuu teknisiin tehtäviin. Hänelle on tärkeää, että monimutkaisetkin asiat voidaan viestiä selkeästi – ja hän pyrkii itse tekemään juuri niin. Erityisesti Anttia kiinnostaa, miten digitekniikkaan liittyviä aiheita voi avata ymmärrettävästi ja helposti lähestyttävästi.

Tekstissä käytetyt lähteet: