Aina mukana. Aina silmien edessä bussissa. Älypuhelin, maailman suosituin elektroninen laite. Digitalisaation myötä älypuhelimista on tullut lähes pakollinen osa meidän elämäämme. Toimimme sen kautta, jos sitä ei ole niin asiat hankaloituvat – bussilippua ei saa, pankkiin ei pääse eikä voi tykätä kaverin ruokakuvista. Niin kuin teknologia yleensä, se on jatke meitä. Mutta mistä ne älypuhelimet on tehty?
Puhelimen valmistus
Deloitte Global arvioi, että vuonna 2022 4,5 miljardia älypuhelinta tuotti 146 miljoona tonnia CO₂e (hiilidioksidiekvivalentti) päästöjä vuodessa. Suurin osa näistä päästöistä (83 %) syntyy valmistuksesta, kuljetuksesta ja puhelimen ensimmäisestä käyttövuodesta. Loput päästöistä muodostuvat käytöstä, puhelimien kunnostuksesta, sekä elinkaaren loppuprosesseista, johon kuuluu kierrätys. *2 Yksi keskeinen syy ICT-sektorin kasvaville päästöille on digitaalisten laitteiden kuten älypuhelimien määrien nopea kasvu ja valmistuksen merkittävä päästöosuus. *12
Upouusi älypuhelin luo keskimäärin 85 kilogrammaa päästöjä sen ensimmäisen käyttövuoden aikana, 95 % tästä tulee valmistuksesta, mukaan lukien raaka-aineiden louhinta ja kuljetus *2. Globaalisti älypuhelimen käyttöikä on noin 2,5–3 vuotta. *15
Materiaalit
Materiaalien osalta älypuhelimen voi jakaa yleisesti kolmeen osaan, muoveihin suojaamaan ja eristämään (40 %), metalleja elektroniikan komponentteihin (35 %) ja keramiikkaa lämmönkestoon, magneetteihin, kameraan ja näyttöön (25 %). *7
Kiinnostavimpia näistä varsinkin kierrätyksen osalta ovat metallit. Niitä teoriassa voi kierrättää lähes loputtomasti, tosin se vaatisi sen, että metallit pystyttäisi erottamaan toisistaan ja epäpuhtaudet voitaisi poistaa. Käytettyjen metallien lista onkin laaja, yhteensä noin 60 erilaista.
Yksi tonni elinkaaren loppupuolella olevista älypuhelimista sisältää 53 kg kuparia, 141 g kultaa, 270 g hopeaa, 10 g platinaa, 18 g palladiumia ja 3.3 kg harvinaisia maametalleja (REE). *7 Näistä arvokkaimmat eli taloudellisesti tuottavin on kulta, kun taas isoin talteenottopotentiaali on kuparissa.
Kierrätys ei ole ilmaista
Mitä näille älypuhelimien sisältämille rikkauksille sitten tapahtuu? Eurostatin mukaan Suomessa (2024) 62 % käytöstä poistetuista älypuhelimista jätetään kotiin kaappiin lojumaan ja vain 11 % päätyy kierrätykseen. Vastaavat luvut Euroopassa ovat samantyyppisiä, 51 % jätetään kotiin lojumaan ja vain 11 % viedään kierrätykseen. *1
Vinkkinä kerrottakoon, että Suomessa kuluttaja voi palauttaa käytöstä poistetun älypuhelimen maksutta myyjälle (Gigantti, Elisa jne.).
Ne älypuhelimet, jotka päätyvät kierrätykseen, ovat vielä haasteen edessä. Puhelimen materiaalit ovat tiiviisti yhdessä, kerroksittain, mikroskooppisen pieninä osina ja niissä on haitallisia aineita. *10
Materiaaleja on vaikea erottaa toisistaan ja arvokkaita metalleja on hyvin vähän. Esimerkiksi aikaisemmin mainittu 1 kg älypuhelimia sisältää tosiaan vain noin 0,141 g kultaa. On hyvä muistaa, että kierrätyksen prosesseihin kuluu myös energiaa, eikä materiaalien talteenotto ole välttämättä taloudellisesti kannattavaa. Jos tämä on kerran niin hankalaa, niin mitä voisi tehdä?
Design muuttaa kaiken
Usein hankimme uuden puhelimen sen takia, koska markkinat sen meille myyvät. Valmistajat esittelevät uuden hienomman kameran, paremman suorituskyvyn tai hienomman kuoren, vaikka vanha toimisi edelleen. Syitä uuden vaihtoon onkin usein halu saada parempi malli tai ominaisuudet. Yleisin tekninen syy puhelimen vaihtoon on akun kuluminen, mutta sitäpä et voi itse vaihtaa. *16
Päästöjen vähentäminen on paljon helpompaa saada aikaan pidemmällä käyttöiällä kuin kierrätyksellä.
Tästä päästään puhelimen suunnittelun (design) tärkeyteen. Älypuhelimet tulisi suunnitella korjattaviksi ja päivitettäviksi. Korjattavuuden suunta on kuitenkin ollut heikkenevä, esimerkiksi vanhemmissa puhelimissa oli ruuveja tai klipsuja ja puhelimen kuoren sai avattua ja suljettua helposti. Nykypuhelimissa käytetään liimaa, eikä avaaminen enää onnistu samalla tavalla. Useimmiten et voi vaihtaa akkua itse. Jos osat olisivat modulaarisia eli vaihdettavia, pystyisit korjaamaan laitteen tai päivittämään sen. Samalla voitaisiin välttää vaikeasti eroteltavia materiaalikombinaatioita ja helpottaa kierrätystä jo suunnitteluvaiheessa.
Helposti korjattava tai päivitettävä puhelin ei kuitenkaan ole markkinoiden etu. Siksi niiden valmistamisen edistäminen vaatii lakeja ja painostusta. EU:n korjauslaki (Right to Repair) on yksi vastaus tähän, se velvoittaa valmistajia parantamaan laitteiden korjattavuutta ja osien vaihdettavuutta. *17
Myös julkisilla hankinnoilla voidaan luoda hyvänlaisia aaltoja. Esimerkiksi suosimalla laitteita, joissa huomioidaan käyttöikä, energiankulutus sekä huolto ja korjaus. Yksi esimerkki tästä on Hollannissa tuotettu Fairphone, jonka älypuhelimet on suunniteltu modulaarisiksi ja helposti korjattaviksi.
Tarvitsetko todella uuden puhelimen?
Applen raportin mukaan iPhone 15 (256 GB) hiilijalanjälki on 61 kg CO₂e (hiilidioksidiekvivalenttipäästöjä). Vastaava iPhone 15 (512 GB) tuottaa 74 kg CO₂e. Pelkkä tallennustilan kaksinkertaistaminen lisää siis päästöjä 13 kg CO₂e.*18 Kannattaa siis miettiä, milloin uuden puhelimen oikeasti tarvitsee.
Tutkimusten mukaan älypuhelimen vuosittaiset päästöt voivat vähentyä noin 67 %, jos käyttöikä pitenee kolmeen vuoteen. *14 Voisiko vaihtoehtona ollakin uuden sijasta käytetty puhelin?
Blogin kirjoittaja
Antti Lämsä
Blogitekstin kirjoittaja Antti Lämsä toimii Syklissä ICT asiantuntijana ja hänellä on monipuolista osaamista ohjelmistokehityksestä. Antin mielenkiinnon kohteita ovat myös kyberturva, digitaalisuus ja web-teknologiat.