Tänään 5.6.2025 vietetään YK:n maailman ympäristöpäivää, jonka teemana on muovijäte. Muovi, tuo nykyaikaisen yhteiskunnan toimintojen ylläpitäjä ja siunaus, on muuttunut myös viime vuosikymmenien saatossa suureksi kiroukseksi ihmisille ja ympäristölle. Muovin maailmanvalloitus alkoi 1800-luvun loppupuolella biljardipalloista: norsunluupalloille piti keksiä vaihtoehtoinen, halvempi materiaali. Ongelman seurauksena syntyi parkesiini, ensimmäinen muoviraaka-aine, josta pystyi tekemään kampoja, nappeja ja muita pieniä esineitä. Tämän jälkeen muovin kehitys eteni suurin harppauksin: Bakeliitista valmistettuja puhelimia, selluloidista tehtiin biljardipalloja ja taiteen näkökulmasta keksittiin filmi, joka mahdollisti elokuvien teon. 1930-luvulla öljyteollisuuden neronleimaus, öljyporauksesta sivuvirtana tullut jäte valjastettiin muovinvalmistukseen ja poly-alkuiset muovit tulivat jäädäkseen, ja niistä pystyi tekemään vaikka ja mitä. Astioista sadetakkeihin ja sukkahousuista ämpäreihin. Suomessa muovi alkoi näkyä melkein jokaisessa kotitaloudessa viimeistään 1950-luvulla, kun muoviämpärit tulivat myyntiin. Ämpärikansaa olemme edelleen.
Nykyään muovia löytyy kaikkialta useista eri tuotteista ja se mahdollistaa muun muassa nykyisen elintarviketeollisuuden ja terveyshuollon, ja muovia ei monessa tapauksessa ole helppoa korvata. Muovin ominaisuudet ovat usein ylivoimaiset: se on kestävää, kevyttä ja joustavaa. Olemme tällä hetkellä muoviriippuvaisia ja ilman muovia yhteiskunta näyttäisi ja toimisi tyystin eri tavalla.
Entäs se kirous?
Kolikon kääntöpuolena muovista syntyy globaalisti joka vuosi käsittämätön määrä jätettä, 400 miljoonaa tonnia. Jos jätemäärän kasaisi suureksi pinoksi, se olisi kaksi kertaa maailman korkeinta rakennusta Burj Khalifaa (828 m) korkeampi (kuva 1). Tästä määrästä vain 9 prosenttia kierrätetään ja 12 prosenttia poltetaan sähköksi ja lämmöksi, loput 79 prosenttia päätyvät kaatopaikoille ja ympäristöön. Monissa maissa kierrätysinfrastruktuuria ei ole ollenkaan. Tähän dilemmaan suurimpana syypäänä on lineaarinen talousmalli (kuva 2), jossa otamme neitseellisiä raaka-aineita ympäristöstä, josta jalostamme tuotteita ihmisten käytettäväksi ja käytön jälkeen tuotteilla ei ole enää arvoa, jonka seurauksena tuotteista tulee jätettä. Maapallon kantokyvyn kannalta lineaarinen malli on sietämätön ja tähän tarvitaan muutos nopeasti.
Eläimet ovat tässä murhekryynissä suuri kärsijä. Todennäköisesti monet lukijat ovat nähneet kuvia ja videoita valtamerien jätepyörteistä (suurin jätepyörre on 3 kertaa Ranskan kokoinen), tai kuolleiden lintujen muovia täynnä olevista mahalaukuista ja muista eläimistä, jotka ovat tavalla tai toisella kietoutuneet muoviroskiin.
Kuva 1. Suurimmat muovijätemäärät syntyvät pakkauksista, kulutustuotteista, ajoneuvoista, tekstiileistä, rakennuksista ja elektroniikasta.
Se kuka haluaa muovia elimistöönsä, nostaa käden ylös nyt!
Mites me ihmiset? Mekään emme ole immuuneja muovien vaikutuksille. Hajotessaan muovi muuttuu pienemmiksi mikromuoveiksi ja vielä pienemmiksi nanomuoveiksi. Uutisista on voinut lukea, kuinka ihmisten aivoista, sydämestä, kohdusta ja muista elimistä on löytynyt mikro- ja nanomuoveja. Nanomuoveja saamme elimistöön esimerkiksi muovipulloista. Lontoossa on jopa satanut muovia ja mikromuovit heikentävät viljely- ja muiden kasvien fotosynteesiä, joka vaarantaa ruokaturvan. Tutkijat ovat sanoneet, että tämä meno ei voi jatkua, ja muovin kertakäyttöistä tuotantoa ja kulutusta tulisi vähentää. Muovijäte on todella viheliäinen ongelma, voiko tähän löytyä ratkaisua?
Kuva 2. Lineaarisen talousmallin suorasta putkesta tulisi päästä pikimmiten eroon.
Kiertotalous korvaamaan lineaarisuus
Ihmislaji on kuitenkin fiksu ja me olemme keksineet tähän ratkaisun: kiertotalouden (kuva 3).
Kiertotalouden tavoitteena on pitää raaka-aineet kierrossa mahdollisimman pitkään ja korkealaatuisessa käytössä. Tämä tarkoittaa, että neitseellisten raaka-aineiden käyttöä vähennetään, tuotteet ja niiden osat käytetään uudelleen mahdollisimman tehokkaasti, ja vasta elinkaarensa lopussa olevat materiaalit palautetaan kiertoon uusina raaka-aineina. Kiertotaloudessa korostetaan korjattavuutta, uudelleenkäyttöä, vuokrausta, uusiutuvia raaka-aineita ja tuotteiden omistajuuden sijaan palveluiden käyttöä.
Kuva 3. Kiertotaloudessa tärkein muutos tapahtuu tuotteiden suunnittelussa, jotta irtaantuminen lineaarisesta mallista olisi mahdollista.
Ideaalitilanteessa kiertotalous ei vain vähennä muovijätettä – se muuttaa koko tapamme käyttää muovia. Se antaa keinoja vähentää, käyttää uudelleen ja kierrättää muovia, ja ennen kaikkea se haastaa meidät kysymään: tarvitaanko tätä tuotetta tai pakkausta lainkaan?
Hyödyllisiä uusia innovaatioita keksitään paljon ja esimerkiksi muovin näkökulmasta Lahden Kujalaan tulevassa kemiallisen kierrätyksen laitoksessa jätemuovista pyrolysoidaan muoviöljyä, jolla pystytään korvaamaan raakaöljyn käyttöä muovin valmistuksessa.
YK on myös nostanut hihat muovijätteen hillitsemiseksi ja on yrittänyt saada aikaan kansainvälistä, sitovaa muovisopimusta jo reilu 2 vuotta. Sopimuksen tulisi kattaa koko muovin elinkaari eli tuotanto, käyttö, kierrätys ja jätehuolto. Ei ehkä niin yllättäen viime marraskuun neuvottelut ovat edenneet takellellen, suuret öljyntuottajamaat pistävät kapuloita rattaisiin tässäkin tapauksessa. Ratkaisevin kiistakapula on juuri muovintuotannon vähentäminen. Kirjoitushetkellä saadun tiedon mukaan neuvottelut jatkuvat tämän kesän aikana.
Opetuksen rooli kiertotalouden sisäistämisessä
Kiertotalous ei toimi ilman, että me ymmärrämme roolimme materiaalien käytössä ja jätteiden synnyssä. Jokainen meistä voi tehdä oman osansa muovijätteen vähentämiseksi. Ensimmäiseksi pohdi tarvitsetko jotain tuotetta ja jos tarvitset, muista oikeanlainen kierrätys. Voitko lainata tai vuokrata? Tarvitseeko minun omistaa? Opetuksessa voidaan opettaa kriittistä kuluttamista. Pikamuodin, krääsätalouden ja take away -kulttuurin vallitessa, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta ei anneta periksi. Vastuullisesti ajattelevien ihmisten määrä kasvaa koko ajan.
Jotta kiertotalouden ymmärrys lisääntyisi, konkreettisilla esimerkeillä on suuri rooli. Vie opiskelijat luokan ulkopuolelle tutustumaan, kuinka kiertotalous toimii käytännössä, esim. ravintolat, panimot, kioskit, myymälät ja pellot. Toteuta tuunauspajoja, tee tietoiskuja tai tee pedagogista yhteistyötä eri yritysten kanssa. Työssäoppimisen kautta voi oppia esimerkiksi erilaisista huolto/korjauspalveluista, hävikkituotteista ja hävikin minimoimisesta, materiaalien keräyksestä ja erilaisista digitaalisista jakamisalustoista, jotka edesauttavat ymmärrystä kiertotaloudesta.
Myös jokainen ammatti on tärkeä kiertotalouden edistämisessä ja muovijätteen minimoimisessa. Omassa työn arjessa tehdyillä valinnoilla on merkitys. Oli se sitten tuotteen vastuullisemmat materiaalivalinnat, kertakäyttöisyyden vähentäminen, tehokkaampi lajittelu tai turhan pakkausmateriaalin minimoiminen, kaikilla on merkitystä. Haasta itsesi pohtimaan omaan työhösi liittyvää muovien käyttöä ja kiertotaloutta. Voisitko muuttaa jotain?
Jos haluat kehittää omaa ammatillista vastuullisuusosaamistasi, Ammattilaisen Kädenjäljen verkkokurssialusta on tähän mainio reitti. Alustalta löytyy tällä hetkellä ruokapalvelu-, puhtauspalvelu-, kaupan-, kiinteistöhoito- ja matkailualan vastuullisuuskurssit, jossa keskitytään juuri siihen oman työn arjen tekemiseen ja siellä tehtävään vastuullisuustyöhön. Ensi syksynä julkaisemme verkkokurssit Digivihreän siirtymän tutkinnonosiin ja yhden kurssin teemana on Kiertotaloustoiminnan kehittäminen (30osp). Tulossa on myös liiketoiminnan perustutkintoon kuuluva Kiertotaloustoiminnot (15osp). Lisäkysymykset verkkokursseistamme voi suunnata tänne: kadenjalki@sykli.fi.
Mutta tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole demonisoida muovia, se on erinomainen keksintö. Nyt meidän täytyy muuttaa tapaamme tuottaa, käyttää ja kierrättää muovia. Nauti sinäkin muovista ja sen antamista mahdollisuuksista, oli se sitten legojen rakentelua, rakkaan vinyylilevyn kuuntelua, suosikkileffan katsomista tai oman liikuntaharrastuksen toteuttamista. Muovi on melko varmasti mukana, tavalla tai toisella. 😊
Kirjoittaja on Riku Mustonen, joka työskentelee Syklissä kiertotalouden kouluttajana ja verkkopedagogiikan asiantuntijana. Hänen vastuullaan ovat Ammattilaisen kädenjälki -verkkokurssialustan käyttösopimukset sekä verkkokurssien kehittämiseen ja sisällön tuotantoon liittyvät tehtävät. Lisäksi hän vastaa Ympäristöalan kehittämishankkeen toteuttaminen -tutkinnonosatiimistä ja toimii asiantuntijana kiertotalouteen ja digitalisaatioon liittyvissä hankkeissa.