Monta vuotta sitten, kun laajoja kielimalleja ja generatiivista tekoälyä ei vielä ollut, ajateltiin, että monet ammatit ovat ”turvassa” tekoälyn kehitykseltä. Suosituimpia esimerkkejä olivat taiteilijoiden ja opettajien ammatit. Ajateltiin, että tekoäly ei pysty luovaan toimintaan eikä varsinkaan ymmärtämään asioita, jolloin opettamisenkaan ei pitäisi olla mahdollista.
Niin.
Ei pitäisi olla mahdollista. Viime aikoina mahdoton on kuitenkin alkanut näyttää mahdolliselta. Vaikka varsinaiseen ymmärtämiseen eivät kehittyneimmätkään tekoälyt vielä yllä, näyttävät ne kuitenkin toimivan erittäin älykkäästi. Vaikuttaakin siltä, että vaikka tekoälyn kyky ymmärtää oppisisältöjä on näennäistä, voi tekoälyn käyttö opettajana johtaa myös syvälliseen oppimiseen.
Kielimalli ei ole tietomalli
Keskustelevan tekoälyn saavutukset tuntuvat hämmästyttävillä. En tunne ketään, joka ei olisi vaikuttunut vaikkapa ChatGPTn kyvyistä keskustella kutakuinkin mistä tahansa aiheesta. Sen tietovarasto on varovaisestikin arvioituna tuhansia kertoja laajempi kuin yhdelläkään ihmisellä. On kuitenkin huomattava, että tämä tietovarasto perustuu kielimalliin eikä varsinaiseen tietomalliin.
Mutta kuten tiedämme, on keskustelevan tekoälyn antamiin vastauksiin edelleen syytä jättää varaumia. Toki tähänkin ongelmaan on tarjolla jatkuvasti uusia ratkaisuja. Kiinnostava tuttavuus on esimerkiksi perpelexity.ai, joka lisää viitteet vastauksiinsa. Toukokuussa avattu Googlen Bard näyttää kiinnittäneen suurta huomiota opetusaineiston oikeellisuuteen. Lisäksi Bard tarjoilee vastauksissaan linkkejä alkuperäisen tiedon lähteille ja ”kaupan päälle” vielä valmiita hakufraaseja linkkimuodossa.
Sinällään kiinnostavaa on, että eettisesti arveluttavaa sisältöä kielimallit tarjoavat selvästi oletuksia vähemmän.
Kohti tekoälypedagogiikkaa
Tekoäly on tietysti paljon muutakin kuin kielimalleja. Kuvia generoivat ohjelmat, kuten vaikkapa Midjourney ja DALL-E2/E3 ovat suosittuja ja niiden käyttötavat myös opetustoiminnassa ovat moninaiset. Tekoälyä on jo vuosia käytetty menestyksekkäästi esim. käännöksissä, puheentunnistuksessa ja -tuotossa, kuvamuokkauksissa, konenäkötoteutuksissa ja niin edelleen.
On kuitenkin aika palata otsikon kysymykseen: ”Mitä opettajan tulisi tietää tekoälystä?” Tietotarpeet ovat epäilemättä jo nyt hyvin moninaiset, riippuen mm. kouluasteesta ja opetussisällöistä. Ehkäpä seuraavalainen lista olisi jonkinlainen perusta:
- Mikä tekoäly oikeastaan on? Mitä ovat laajat kielimallit. Miten tekoäly toimii?
- Miten tekoälyä voidaan hyödyntää oppimateriaalituotannossa ja opetuksen suunnittelussa?
- Millaiset tekoälypohjaiset oppimistehtävät voisivat olla mielekkäitä/hyödyllisiä?
- Mitä kertoa/opettaa tekoälyn käytöstä opiskelijoille?
- Tekoälyn käytön riskit opetustoiminnassa ja eettiset haasteet
Uusia osaamistarpeita syntyy kuitenkin vauhdilla, oikeastaan sitä mukaa, kun kehittyvät tekoälyt luovat uusia käyttömahdollisuuksia, eli kutakuinkin jatkuvasti. Erityisen merkittävä viime kuukausien kehitysaskel on pluginit (tai extensionit). Esimerkiksi ChatGPT:n maksulliseen versioon niitä on saatavilla nyt noin tuhat ja määrä kasvaa nopeasti. Monien pluginien perusajatusta voisi verrata vaikkapa silmiin ja korviin, joiden avulla tekoäly (kielimalli) pääsee kiinni sille osoitettuun internetin (www:n) sisältöön.
Kehitys on nyt nopeaa emmekä ole nähneet vielä paljoakaan. Yksi asia on kuitenkin tässä vaiheessa jo selvä: on syntymässä aivan uusi pedagogiikan laji – tekoälypedagogiikka. Opettajat ja koko opetustoiminta sellaisena kuin olemme sen tunteneet, ovat uuden edessä.
Kirjoittaja Ari Laitala työskentelee Suomen ympäristöopisto Syklissä asiantuntijana. Hän on perehtynyt tekoälyyn vuodesta 2016 alkaen.
Ari osallistui alkuvuodesta European Digital Education Hub:in ”Squad on artificial intelligence in education” työhön. Tämä työryhmä on juuri julkaissut seitsemän raporttia tekoälyn hyödyntämisestä koulutuksessa. Arilta on myös ilmestynyt alkuvuodesta 2023 artikkeli ”Tekoäly paikkatiedon opettajana”, jonka voi ladata täältä.
ari.laitala@sykli.fi (+358 50566 8998)
